Paluumatka kesti lopulta huomattavasti odotettua kauemman. Olimme tilanneet aamulla taksin odottamaan hotellin eteen klo. 6. Harkitsimme ensin myös minibussin käyttöä, mutta sitten muistimme, että jos bussin lähtöajaksi ilmoitetaan klo. 6 niin se tarkoittaa, että bussi lähtee sen jälkeen keräämään matkustajia eri puolilta. Thaimaalaiseen tapaan taksikaan ei kyllä kuudelta tullut vaan noin 15 yli kuusi.
Matka kentälle meni nopeasti ja kuski kertoi myös, että oikea hinta olisi ollut 200 bathia. Me maksoimme hotellin kauttaa 500 bathia. Tosin matka kentältä keskustaan maksoi myös mittarin mukaan n. 500 bathia, joten mistäpä noita tietää. Teki mieli myös sanoa kuskille, että ehkä hänen ulkonäöllään kyydin voi kahteensataan saada, mutta ei se kahdelta valkoiselta mieheltä kyllä kovin helposti tule onnistumaan.
Kentällä meitä odotti hyvin pitkä jono Finnairin check-iniin sekä tieto, että lento on noin 2 tuntia myöhässä. Finnair kuitenkin tarjosi ystävällisesti meille eväslaatikon odotusajaksi. Jono passintarkastuksiin oli taas hyvin pitkä. Thaimaalaiset tutkailivat passeja kyllä hyvin suurella tarkkuudella. Me tosin pääsimme tällä kertaa paljon lyhemmällä odotuksella kuin maahan saapuessamme. Seuraavaksi saimme sitten jonottaa turvatarkastukseen. Lopulta pääsimme tax-free myymälään tuhlaamaan loput bathimme tuliaisiin ja aamupalaan. Meillä oli kentällä aikaa noin 5 tuntia, mutta loppujen lopuksi emme ehtineet istua odotusaulassa kuin ehkä puolisen tuntia ennen koneeseen pääsyä. Suosittelenkin kaikkia Bangkokin kautta lentäviä varaamaan kentälle paljon aikaa. Jonot voivat olla uskomattoman pitkiä.
Lennon lähtö viivästyi jonkin verran vielä ripulitapauksen vuoksi. Kun lopulta pääsimme lähtemään huomasimme ettei viihdejärjestelmä toiminut. Ilta-Sanomista ei oikein riittänyt viihdettä 10 tunniksi ja lento oli hyvin tylsä. Finnairin ruoka- ja juomatarjoilu oli myös todella hitaan tuntuista verratuna Thai Airwaysiin tai Vietnam Airwaysiin. Jostain syystä sekä minut että Juhani oli laitettu istumaan reunariville jonkun thaimaalaisen naisen viereen ja osa lentoemännistä tuntui selvästi olettavan, että kyseessä on thaimaasta haettu vaimo. Jälkeenpäin asia tuntuu tietysti hieman hassulta, mutta siinä tilanteessa se suoraan sanottuna hieman vitutti.
Suomessa sää oli mukavan lauha ja juna Tampereella sattui lähtemään juuri sopivasti parin minuutin kuluttua. Junassa istuessani ihmettelin sitä miten hiljaista lähes täydessä junanvaunussa voikaan olla. Aasiassa ihmiset ovat selvästi äänekkäämpiä kuin suomalaiset. Lopulta noin 19 tunnin matkustamisen jälkeen olin vihdoinkin kotona Tammelassa. Lunta oli selvästi tullut vieläkin lisää ja eteisessä odotti kasa postia, josta ikävän moni kirjekuori sisälsi laskun. Kaikenkaikkiaan olo oli kuitenkin mahtava. Takana oli hieno reissu ja edessä vielä muutama päivä lepoa.
27.2.2010
24.2.2010
Paluumietteita
Tama on viimeinen iltani Bangkokissa (ainakin vahaan aikaan), mikali Finnair huomenna lentaa odotetusti. Reissu alkaa olla takana ja reissaajat ovat edelleen valeissa keskenaan ja suurin osa tavaroistakin on tallessa (Juhanin sandaalit on varmuudella laskettava menetyiksi, mutta elattelen viela pienta toivoa linkkuveitseni suhteen). Suurimmilta vastoinkaymisiltakin on valtytty. Paljon on nahty ja koettua. Paalimmaisena on tunne siita, etta reissu on ollut onnistunut ja ehdimme nahda kaiken mita halusimmekin ja paljon muutakin.
Vietnam yllatti positiivisesti. Ihmiset olivat ystavallisia, vaikka eivat kovin hyvin englantia osanneetkaan. Majapaikoista meille jarjestettiin usein taksi edulliseen hintaan ja taksi myos odotti meita sovitussa paikassa sovittuun aikaan. Muutenkin vietnamilaiset tuntuivat olevan yllattavan tasmallisia ja sehan suomalaisille sopi. Maa oli todella edullinen. Toisaalta tuli myos todettua, etta Vietnamin kommunismi taitaa nykyaan koskea vain sita, etta sananvapautta rajoitetaan, joskaan ei niin paljoa kuin olin kuvitellut, internetiin paasimme helposti ja halvalla ja en havainnut kuin kertaalleen, etta jotain sivuja oli hieman sensuroitu. Maasta sai helposti myos ulkomaalaisia sanomalehtia. Minkaanlaista yleista sosiaaliturvaa maassa ei kasittaakseni ole, silla terveydenhuoltovakuutuksia kaupiteltiin kadunkulmissa ja lehdissa ja kasittaakseni ainakaan yliopistokoulutus ei ole ilmaista. Maaseudulla ihmiset ovat todella koyhia. Reissussa tapaamamme slovakialainen kommentoikin asiaa niin, etta hanen mielestaan maa eroaa hyvin radikaalisti siita millainen Slovakia oli viela 80-luvulla: kaikilla oli tyo ja varaa yhteen Ita-Blokissa valmistettuun autoon seka ruokaan, mutta ei sitten mihinkaan muuhun. Maassa ei ollut erityisen koyhia eika erityisen rikkaita. Vietnamissa oli aivan selkeasti molempia ja koyhia oli kylla selvasti enemman.
Toisaalta Kambotzaan verrattuna Vietnam oli hyvinkin siisti (saattoi tosin johtua osittain Tetista) ja asiat tuntuivat toimivan paremmin. Kambotzassa korruptio oli niin silmiinpistavaa ettei sita voinut mitenkaan olla huomaamatta. Asiat toimivat miten toimivat ja infrastruktuuri tieverkosta lahtien oli huomattavan paljon huonommin kehittynytta kuin Vietnamissa. Turisteilta pyydettiin myos suhteettoman korkeita hintoja kaikesta ja vaikka maa ilmeisesti onkin ehka Vietnamia hieman halvempi joutui joka asiasta tinkia tuskallisen kauan. Phnom Penh oli kaikenkaikkiaan lahes yhta epamukava kokemus kuin Intian suurkaupungit: hetkeakaan ei saanut missaan kavella rauhassa vaan jatkuvasti joku yritti myyda tai kerjata jotain. Kambotzan tilannetta toki selittaa myos se, etta 35-vuotta sitten maan koko lukutaitoinen vaesto kaytannossa tapettiin ja hankala esim. koululaitosta on tyhjasta pystyyn laittaa.
Thaimaa on hyvin pitkalti sellainen kun ajattelinkin. Ihmiset ovat kohteliaita ja ystavallisia, mutta toisaalta vietnamilaisten hieman pidattaytyvampi kohteliaisuus sopii paremmin suomalaiselle mentaliteetille. Prostituutio on Bangkokissa aivan selvasti esilla ja sita se oli toki myos Phnom Penhissa. Vietnamissakin ongelma on toki sama, mutta siella se tapahtuu ehka hieman enemman salassa ja yokerhossakin saattoi istua poydassa ilman ettei joku ollut jatkuvasti itseaan tyrkyttamassa. Toisaalta Bangkok on moderni suurkaupunki pilvenpiirtajineen ja suurine ostoskeskuksineen. Kavimme tanaan ensimmaista kertaa vanhan kaupungin ulkopuolella ja hyvin yksipuolinen kuva tasta olisi jaanyt, jos olisimme oleskelleet jatkuvasti vain taalla Khao San Roadin liepeilla. Kaupungin kasvaessa asemakaavaa ei tosin olla ihan loppuun asti suunniteltu, silla julkinen liikennekaan ei oikein tanne kulje. Kaupunki jakautuu karkeasti ottaen junaradan lansi- ja itapuoliseen alueeseen. Lansipuolella ovat Khao San Roadin reissaajakeskittymat, tarkeimmat nahtavyydet ja China Town. Itapuolella on ostoskeskuksia, pilvenpiirtajia ja liike-elaman keskuksia. Alueella on myos melko toimiva julkinen liikenne, johon kuuluu metro seka ylailmoissa kulkeva Sky Train.
Seuraavaksi ohjelmassa on ruokailu ja toivon etta loydamme paikan, josta saa ruokaa joka on maustettu juuri sopivan tulisella punaisella currylla. Sen jalkeen alkaakin olla aika asettua yopuulle. Lentomme lahtee huomenna jo 9.25 ja aikataulun mukaan olemme perilla Suomessa klo. 15.15 Suomen aikaa. Edessa on siis pitka paiva.
Vietnam yllatti positiivisesti. Ihmiset olivat ystavallisia, vaikka eivat kovin hyvin englantia osanneetkaan. Majapaikoista meille jarjestettiin usein taksi edulliseen hintaan ja taksi myos odotti meita sovitussa paikassa sovittuun aikaan. Muutenkin vietnamilaiset tuntuivat olevan yllattavan tasmallisia ja sehan suomalaisille sopi. Maa oli todella edullinen. Toisaalta tuli myos todettua, etta Vietnamin kommunismi taitaa nykyaan koskea vain sita, etta sananvapautta rajoitetaan, joskaan ei niin paljoa kuin olin kuvitellut, internetiin paasimme helposti ja halvalla ja en havainnut kuin kertaalleen, etta jotain sivuja oli hieman sensuroitu. Maasta sai helposti myos ulkomaalaisia sanomalehtia. Minkaanlaista yleista sosiaaliturvaa maassa ei kasittaakseni ole, silla terveydenhuoltovakuutuksia kaupiteltiin kadunkulmissa ja lehdissa ja kasittaakseni ainakaan yliopistokoulutus ei ole ilmaista. Maaseudulla ihmiset ovat todella koyhia. Reissussa tapaamamme slovakialainen kommentoikin asiaa niin, etta hanen mielestaan maa eroaa hyvin radikaalisti siita millainen Slovakia oli viela 80-luvulla: kaikilla oli tyo ja varaa yhteen Ita-Blokissa valmistettuun autoon seka ruokaan, mutta ei sitten mihinkaan muuhun. Maassa ei ollut erityisen koyhia eika erityisen rikkaita. Vietnamissa oli aivan selkeasti molempia ja koyhia oli kylla selvasti enemman.
Toisaalta Kambotzaan verrattuna Vietnam oli hyvinkin siisti (saattoi tosin johtua osittain Tetista) ja asiat tuntuivat toimivan paremmin. Kambotzassa korruptio oli niin silmiinpistavaa ettei sita voinut mitenkaan olla huomaamatta. Asiat toimivat miten toimivat ja infrastruktuuri tieverkosta lahtien oli huomattavan paljon huonommin kehittynytta kuin Vietnamissa. Turisteilta pyydettiin myos suhteettoman korkeita hintoja kaikesta ja vaikka maa ilmeisesti onkin ehka Vietnamia hieman halvempi joutui joka asiasta tinkia tuskallisen kauan. Phnom Penh oli kaikenkaikkiaan lahes yhta epamukava kokemus kuin Intian suurkaupungit: hetkeakaan ei saanut missaan kavella rauhassa vaan jatkuvasti joku yritti myyda tai kerjata jotain. Kambotzan tilannetta toki selittaa myos se, etta 35-vuotta sitten maan koko lukutaitoinen vaesto kaytannossa tapettiin ja hankala esim. koululaitosta on tyhjasta pystyyn laittaa.
Thaimaa on hyvin pitkalti sellainen kun ajattelinkin. Ihmiset ovat kohteliaita ja ystavallisia, mutta toisaalta vietnamilaisten hieman pidattaytyvampi kohteliaisuus sopii paremmin suomalaiselle mentaliteetille. Prostituutio on Bangkokissa aivan selvasti esilla ja sita se oli toki myos Phnom Penhissa. Vietnamissakin ongelma on toki sama, mutta siella se tapahtuu ehka hieman enemman salassa ja yokerhossakin saattoi istua poydassa ilman ettei joku ollut jatkuvasti itseaan tyrkyttamassa. Toisaalta Bangkok on moderni suurkaupunki pilvenpiirtajineen ja suurine ostoskeskuksineen. Kavimme tanaan ensimmaista kertaa vanhan kaupungin ulkopuolella ja hyvin yksipuolinen kuva tasta olisi jaanyt, jos olisimme oleskelleet jatkuvasti vain taalla Khao San Roadin liepeilla. Kaupungin kasvaessa asemakaavaa ei tosin olla ihan loppuun asti suunniteltu, silla julkinen liikennekaan ei oikein tanne kulje. Kaupunki jakautuu karkeasti ottaen junaradan lansi- ja itapuoliseen alueeseen. Lansipuolella ovat Khao San Roadin reissaajakeskittymat, tarkeimmat nahtavyydet ja China Town. Itapuolella on ostoskeskuksia, pilvenpiirtajia ja liike-elaman keskuksia. Alueella on myos melko toimiva julkinen liikenne, johon kuuluu metro seka ylailmoissa kulkeva Sky Train.
Seuraavaksi ohjelmassa on ruokailu ja toivon etta loydamme paikan, josta saa ruokaa joka on maustettu juuri sopivan tulisella punaisella currylla. Sen jalkeen alkaakin olla aika asettua yopuulle. Lentomme lahtee huomenna jo 9.25 ja aikataulun mukaan olemme perilla Suomessa klo. 15.15 Suomen aikaa. Edessa on siis pitka paiva.
23.2.2010
Vastoinkaymisia ja villia hevosia
Tama paiva olisi voinut alkaa paremmissakin merkeissa. Eilen illalla kavimme tarkastamassa netista lentomme tiedot ja saimme yllatykseksemme huomata Lufthansan menneen lakkoon. Joulukuussa arvoimme pitkaan varaammeko lennot kyseiselta yhtiolta vai Vietnam Airwaysilta. Paadyimme saksalaisiin, koska ajattelimme niiden olevan luotettavampia. Lisaksi lento oli parikymppia halvempi. Eilen illalla oli sellainen fiilis, etta nyt tuli kylla saastettya vaarassa paikassa. Huomasimme asian niin myohaan, etta Lufthansan toimipiste Vietnamissa oli mennyt jo kiinni. Ei auttanut muu kuin kayda lievittamassa ahdistusta parilla oluella ja toivoa, etta tanaan kaikki jarjestyy. Lentomme piti lahtea vasta 21.15 ja ajattelimme nukkua pitkaan, etta paasemme hyvin levanneina Bangkokiin.
Suunnitelmat menivat kuitenkin siina mielessa uusiksi, etta kello soi jo 6.30 ja lahdimme seitseman aikoihin kavelemaan kohti Lufthansan toimipistetta (jollainen sentaan Ho Chi Minhista loytyi) kohti. Matkaa oli pari kilometria ja kun paasimme paikalle 7.30 huomasimme ettei toimipiste auennutkaan viela silloin vaan vasta tunnin paasta. Paatimme lahtea juomaan aamukahvit ja syomaan hieman aamupalaa laheiseen kahvilaan. Koitimme tilata kaikenlaista perinteiselta aamupalalta vaikuttavaa ruokalistalta, kuten munakasta ja voileipia, mutta loppujen lopuksi ainoa ruoka mita paikassa oli tarjolla oli lihakeitto. Lahtihan nalka toki sillakin. 8.30 toimistokin oli jo auki ja saimme kuulla, etta Lufthansa oli ostanut vuoron joltain toiselta yhtiolta ja lento lahtee samaan aikaan. Eilen illalla tuntui todella hyvalta asialta se, etta olimme tarkistaneet netista lahteeko lento ajallaan, mutta talla hetkella olisi oikeastaan ollut parempi jos emme olisi asiaa tarkistaneet. Olisimme saastyneet stressamiselta.
Eilen illalla kavimme katsomassa paikallista "vesinukketeatteria". En oikein tieda miten tapahtumaa kuvaisin, mutta isossa vesialtaassa oli sameaa vetta ja vedesta nousi sitten erilaisia nukkeja, jotka tekivat kaikennakoista. Taustalla soi ilmeisesti perinteinen vietnamilainen musiikki ja vuorosanat laulettiin. Mitaan emme sanoista tietenkaan ymmartaneet, mutta ihan mielenkiintoinen esitys joka tapauksessa oli. Hieman epaselvaksi jai milla mekanismilla nuket liikkuivat. Valista naytti silta, etta niita olisi ohjattu veden alta, mutta melko pitkaan siina olisi henkea kylla joutunut pidattaa.
Vietnamin erikoisuuksista on mainittava viela juoma nimelta Bird's Nest. Nimensa mukaisesti se on ilmeisesti oikeastikin tehty linnunpesasta. Aivan tarkkaa valmistusprosessia en tunne, mutta tolkissa on linnunpesa raaka-aineena mainittu. Maku oli yllattavankin hyva, mutta tolkissa olevat klimpit ja tieto siita mita ne todennakoisesti ovat estivat minua juomasta kyseista ainetta kovinkaan paljoa. Toinen juomaerikoisuus taalla ja Kambotzassa on kaarme- ja skorpioniviina. Viinapulloon on sullottu jompi kumpi tai molemmat elukat ja paalle on sitten kaadettu paikallista riisipontikkaa. Maku on aivan kauhea. Mutta pitihan sitakin kokeilla. Aamulla kahvilassa Juhani luki myos mielenkiintoisen jutun siita, miten shakin pelaajatkin saavat taalla olla varuillaan millaiseen paikkaan eksyvat: shakki on taalla todella suosittua ja shakkikahviloita on runsaasti. Osa on kuitenkin keksinyt tavallisen shakin lisaksi toisenkin vetonaulan. Hamyisissa nurkkauksissa vahapukeiset naiset tarjoutuvat "kesyttamaan villin hevosen" tai muuta vastaavaa. Maksua vastaan toki.
Tama reissu on tahan mennessa opettanut sen, ettei mihinkaan voi enaa naina paivina luottaa. Jopa shakki saadaan yhdistettya prostituutioon ja Finnair ylibookkaa lentokoneitaan ja saksalaiset lakkoilevat. Vietnamilaisille varkaille kelpaavat lahinna sandaalit. Onneksi kaikesta tasta huolimatta matka voinee illalla jatkua suunnitellusti.
Suunnitelmat menivat kuitenkin siina mielessa uusiksi, etta kello soi jo 6.30 ja lahdimme seitseman aikoihin kavelemaan kohti Lufthansan toimipistetta (jollainen sentaan Ho Chi Minhista loytyi) kohti. Matkaa oli pari kilometria ja kun paasimme paikalle 7.30 huomasimme ettei toimipiste auennutkaan viela silloin vaan vasta tunnin paasta. Paatimme lahtea juomaan aamukahvit ja syomaan hieman aamupalaa laheiseen kahvilaan. Koitimme tilata kaikenlaista perinteiselta aamupalalta vaikuttavaa ruokalistalta, kuten munakasta ja voileipia, mutta loppujen lopuksi ainoa ruoka mita paikassa oli tarjolla oli lihakeitto. Lahtihan nalka toki sillakin. 8.30 toimistokin oli jo auki ja saimme kuulla, etta Lufthansa oli ostanut vuoron joltain toiselta yhtiolta ja lento lahtee samaan aikaan. Eilen illalla tuntui todella hyvalta asialta se, etta olimme tarkistaneet netista lahteeko lento ajallaan, mutta talla hetkella olisi oikeastaan ollut parempi jos emme olisi asiaa tarkistaneet. Olisimme saastyneet stressamiselta.
Eilen illalla kavimme katsomassa paikallista "vesinukketeatteria". En oikein tieda miten tapahtumaa kuvaisin, mutta isossa vesialtaassa oli sameaa vetta ja vedesta nousi sitten erilaisia nukkeja, jotka tekivat kaikennakoista. Taustalla soi ilmeisesti perinteinen vietnamilainen musiikki ja vuorosanat laulettiin. Mitaan emme sanoista tietenkaan ymmartaneet, mutta ihan mielenkiintoinen esitys joka tapauksessa oli. Hieman epaselvaksi jai milla mekanismilla nuket liikkuivat. Valista naytti silta, etta niita olisi ohjattu veden alta, mutta melko pitkaan siina olisi henkea kylla joutunut pidattaa.
Vietnamin erikoisuuksista on mainittava viela juoma nimelta Bird's Nest. Nimensa mukaisesti se on ilmeisesti oikeastikin tehty linnunpesasta. Aivan tarkkaa valmistusprosessia en tunne, mutta tolkissa on linnunpesa raaka-aineena mainittu. Maku oli yllattavankin hyva, mutta tolkissa olevat klimpit ja tieto siita mita ne todennakoisesti ovat estivat minua juomasta kyseista ainetta kovinkaan paljoa. Toinen juomaerikoisuus taalla ja Kambotzassa on kaarme- ja skorpioniviina. Viinapulloon on sullottu jompi kumpi tai molemmat elukat ja paalle on sitten kaadettu paikallista riisipontikkaa. Maku on aivan kauhea. Mutta pitihan sitakin kokeilla. Aamulla kahvilassa Juhani luki myos mielenkiintoisen jutun siita, miten shakin pelaajatkin saavat taalla olla varuillaan millaiseen paikkaan eksyvat: shakki on taalla todella suosittua ja shakkikahviloita on runsaasti. Osa on kuitenkin keksinyt tavallisen shakin lisaksi toisenkin vetonaulan. Hamyisissa nurkkauksissa vahapukeiset naiset tarjoutuvat "kesyttamaan villin hevosen" tai muuta vastaavaa. Maksua vastaan toki.
Tama reissu on tahan mennessa opettanut sen, ettei mihinkaan voi enaa naina paivina luottaa. Jopa shakki saadaan yhdistettya prostituutioon ja Finnair ylibookkaa lentokoneitaan ja saksalaiset lakkoilevat. Vietnamilaisille varkaille kelpaavat lahinna sandaalit. Onneksi kaikesta tasta huolimatta matka voinee illalla jatkua suunnitellusti.
22.2.2010
Lauantai-iltana kavimme ihmettelemassa paikallista yoelmaa yokerhossa nimelta Apocalypse Now! Sisaanpaasymaksu oli 120 000 dongia eli viitisen euroa ja olut maksoi 60 000 dongia/tolkki. Musiikki soi aluksi todella lujalla ja pikku hiljaa aanenvoimakkuus nousi entisestaan. Mitenkaan erityisen hurjalta yoelama ei vaikuttanut, vaikka olimme lukeneet paikasta melko hurjiakin kuvauksia netista. Henkilokuntaa oli vahintaankin riittavasti ja unoformupukuisia vartijoita oli seka sisalla, etta ulkona. Ilmeisesti meno on aiemmin ollut melko villia ja sita on nyt ollut pakko yrittaa rauhoittaa, silla paikka on ilmeisesti uhattu sulkea. Hieman erikoista oli, etta taksimatka yokerhoon maksoi varmaankin 3 kertaa enemman kuin matka takaisin. Yolla ei tosin ollut lainkaan ruuhkaa...
Eilinen meni kavellessa ympariinsa. Ho Chi Minhista loytyy kaikenlaista mielenkiintoista, kuten Notre Damen katedraalikin, jonka julkisivulle oli jostain syysta paatetty ripustaa pentagrammi. Lisaksi loysimme myymalaan, jossa myytiin kopioita vanhoista propagandajulisteista. Hieman erikoista toki oli, etta kaupan ulkopuolellakin mainostettiin myynnissa olevan nimenomaan propagandajulisteita, silla kyseisten julisteiden kertomat asiat ovat kuitenkin edelleen kasittaakseni hallituksen virallinen linja. Kadun kulmasta sai myos ostettua ulkomaisia sanomalehtia, joten kovinkaan tiukkaa kontrollia hallitus ei taida pitaa.
Tanaan kavimme katsomassa Vietkongin kaupungin lahettyville kaivamia tunneleita. Sodan aikana maan alle oli kaivettu satoja kilometreja tunneleita kolmeen kerroksen ja Vietkongin sissit kykenivat tunneleiden avulla tekemaan iskuja ympari laajaa aluetta. Tunnelit olivat todella kapeita ja niiden suuaukot olivat hyvin naamioituja. Paasimme kuitenkin kokeilemaan ryomimista hieman isommassa tunnellissa. Kuumahan siella oli! Kavimme lisaksi sotamuseossa, jossa oli iso kasa USAn armeijalta sotasaaliiksi saatua kalustua seka jarkyttavia valokuvia siita, mita jenkkien tanne kylvamat pommit, napalmi ja hyonteismyrkyt olivat saaneet aikaan.
Huomenna matka jatkuu takaisin Bangkokiin.
20.2.2010
Ho Chi Minh
Hai Longin majapaikkamme isanta jarjesti meille taksikyydin suoraan Ho Chi Minhin keskustaan vahan eli 60 dollarin hintaan. Matka taittui siis helposti ja mukavasti ja taksi olikin kaytannossa ainoa helppo vaihtoehto, silla Long Haista ei ilmeisesti mene julkisia kulkuneuvoja suoraan tanne vaan olisimme joutuneet matkata Vung Taon kautta.
Ho Chi Minh on ylivoimaisesti miellyttavin suurkaupunki, jossa olemme talla reissulla olleet. Jopa pahimmilla turistikaduilla saa kavella suhteellisen rauhassa ja osassa kauppoja tuotteet on valmiiksi hinnoiteltu usein hyvin edulliseen hintaan, mika saastaa tinkimiselta ja helpottaa hintojen vertailua. Lonh Haissa tuli myos maistettua todennakoisesti halvinta olutta ikina: pullo Saigon-olutta maksoi 20 senttia ravintolassa. Sita halvemmaksi tuskin enaa missaan paasee.
Tanaan aiomme kayda tutustumassa kaupungin yoelamaan ja vierailla kenties legendaarisella Apocalypse Now-klubilla. Muita nahtavyyksi kaymme katsomassa myohemmin. Ho Chi Minhin lahella on edelleen jaljella Vietkongin tunneleita, joiden kautta iskuja tehtiin etelavietnamilaisten selustaan ja ainakin nuo tunnelit olisi mielenkiintoista nahda paikan paalla. Lisaksi paikassa on pari kiinnostavaa museota ja temppelia.
Ho Chi Minh on ylivoimaisesti miellyttavin suurkaupunki, jossa olemme talla reissulla olleet. Jopa pahimmilla turistikaduilla saa kavella suhteellisen rauhassa ja osassa kauppoja tuotteet on valmiiksi hinnoiteltu usein hyvin edulliseen hintaan, mika saastaa tinkimiselta ja helpottaa hintojen vertailua. Lonh Haissa tuli myos maistettua todennakoisesti halvinta olutta ikina: pullo Saigon-olutta maksoi 20 senttia ravintolassa. Sita halvemmaksi tuskin enaa missaan paasee.
Tanaan aiomme kayda tutustumassa kaupungin yoelamaan ja vierailla kenties legendaarisella Apocalypse Now-klubilla. Muita nahtavyyksi kaymme katsomassa myohemmin. Ho Chi Minhin lahella on edelleen jaljella Vietkongin tunneleita, joiden kautta iskuja tehtiin etelavietnamilaisten selustaan ja ainakin nuo tunnelit olisi mielenkiintoista nahda paikan paalla. Lisaksi paikassa on pari kiinnostavaa museota ja temppelia.
19.2.2010
Hai Long, Vietnam
Hieman kiertotieta kayttamalla paasiin vihdoinkin kirjoittamaan blogiin. Vietnamilaiset ilmeisesti sensuroivat nettia niin, etta palvelimen etusivua ei loydy, mutta ainakin tassa tapauksessa yksittaiseen blogiin paasya ei ollut estetty.
Vietnamissa matkustaminen tuntuu olevan helppoa. Takseissa on mittarit, joita myos kaytetaan ja venematka Vung Taoon taittu nopeasti ja kivuttomasti. Vung Tao oli kuitenkin lieva pettymys taysine rantoineen ja valtavine ihmismassoineen. Taksikuskimme neuvoi Hai Longin olevan rauhallisempi ja 400 000 dongin eli 16 euron hintaan paasimmekin tanne. Vietnamissa paasee jo melko helposti miljonaariksi, silla miljoona dongia on vain 40 euroa ja olenkin useampaan otteeseen ollut taalla jopa multimiljonaari. Ikava kylla taalla on miljoonista myos helppo paasta eroon, vaikka maan hintataso toki selvasti Suomea tai jopa Thaimaata alhaisempi onkin.
Hai Longissa ei ole aivan yhta paljoa matkailijoita kuin Vung Taossa, mutta toisaalta taalla on vain yksi pitka ranta, joka on paivisin aivan taynna. Paikka sijaitsee vain noin 200 km paassa Ho Chi Minhista ja monet paremmin toimeentulevat nayttavat tulevan tanne paivamatkalle. Skoottereita ja moottoripyoria on rannassa parkissa pitka rivi. Lansimaisia turisteja taalla emme ole montaa nahneet ja saamme taalla osin jopa turhankin paljon huomiota paikallisilta. Suurin osa aikuisista on hyvin kohteliaita, mutta selan takana ja joskus jopa silmien edessa meita osoitellaan sormilla ja katsellaan hammastyneita. Tanaan rannalla joku vanhempi mies alkoi myos nauraa kovasti minut nahdessaan. Lapset ovat yleensa melko harmittomia "Hello"-huutoineen, mutta osa lapsista kay suomalaisesta nakokulmasta rasittaviksi tunkiessaan jatkusti parinkymmenen sentin paahan. Osa lapsista ei myoskaan voi vastustaa kiusausta koskettaa ihmeellista valkoista miesta ja valilla se tuntuu melko rasittavalta.
Majoituksen loysimme mukavan helposti. Kavimme ensin katsomassa paikkaa nimelta "Military Guest - House", joka nimensa mukaisesti on ilmeisesti armeijan yllapitama hotelli. Palvelu ainakin oli sotilaallisen jaykkaa ja paatimme katsella viela muitakin vaihtoehtoja kun kadulla skootterilla ajellut mies tuli suosittelemaan meille omaa hotelliaan, joka olikin lahella ja siisti. Mies osaa englantia auttavasti ja kertoi meille etta hanella on suomalainen tuttava. Nokia oli myos tuttu merkki. Vietnamilaisiin asuntoihin mennessa kengat tulee jattaa ulos, mutta mies neuvoi meita laittamaan kenkamme rappusten alle ettei niita varasteta. Varoitukset eivat ilmeisesti olleen turhia, silla Juhanilta vietiin rannalla sandaalit. Muuta meilta ei tietaaksemme olekaan havinnyt. Sveitsista tuomani linkkari on tosin mahdollisesti hukassa, mutta varmuus asiaan on saatavissa vain purkamalla koko rinkka.
Eilen illalla kavimme katsomassa paikallista yoelamaa. Parkkipaikalle oli tuotu paljon muovisia ja matalia puutarhakalusteita ja poytiin tarjoiltiin lamminta olutta, joka sitten viilennettiin kaatamalla olut tuoppiin, jossa oli jaapaloja. Toimihan se niinkin. Taustalla soi musiikki, josta tuli hieman mieleeen euroviisubiisit yhdistettyna neuvostohymneihin. Ymparilla punaliput liehuivat. Ilmeisesti kyse oli jostain Tetiin eli vietnamilaiseen uuteen vuoteen liittyvasta tapahtumasta. Tetin vuoksi taallakin on ilmeisesti viela tavallistakin enemman vakea. Olimme aikoneet viettaa taalla 3 yota, mutta muutimme asken suunnitelmia ja lahdemme kohti Ho Chi Minhia jo huomenna. Paikka on muuten ollut ihan ok, mutta ranta on makuumme aivan liian taysi ja rasittava. Etela-Kiinan meressa on sentaan ollut kunnon aallot!
Vietnamissa matkustaminen tuntuu olevan helppoa. Takseissa on mittarit, joita myos kaytetaan ja venematka Vung Taoon taittu nopeasti ja kivuttomasti. Vung Tao oli kuitenkin lieva pettymys taysine rantoineen ja valtavine ihmismassoineen. Taksikuskimme neuvoi Hai Longin olevan rauhallisempi ja 400 000 dongin eli 16 euron hintaan paasimmekin tanne. Vietnamissa paasee jo melko helposti miljonaariksi, silla miljoona dongia on vain 40 euroa ja olenkin useampaan otteeseen ollut taalla jopa multimiljonaari. Ikava kylla taalla on miljoonista myos helppo paasta eroon, vaikka maan hintataso toki selvasti Suomea tai jopa Thaimaata alhaisempi onkin.
Hai Longissa ei ole aivan yhta paljoa matkailijoita kuin Vung Taossa, mutta toisaalta taalla on vain yksi pitka ranta, joka on paivisin aivan taynna. Paikka sijaitsee vain noin 200 km paassa Ho Chi Minhista ja monet paremmin toimeentulevat nayttavat tulevan tanne paivamatkalle. Skoottereita ja moottoripyoria on rannassa parkissa pitka rivi. Lansimaisia turisteja taalla emme ole montaa nahneet ja saamme taalla osin jopa turhankin paljon huomiota paikallisilta. Suurin osa aikuisista on hyvin kohteliaita, mutta selan takana ja joskus jopa silmien edessa meita osoitellaan sormilla ja katsellaan hammastyneita. Tanaan rannalla joku vanhempi mies alkoi myos nauraa kovasti minut nahdessaan. Lapset ovat yleensa melko harmittomia "Hello"-huutoineen, mutta osa lapsista kay suomalaisesta nakokulmasta rasittaviksi tunkiessaan jatkusti parinkymmenen sentin paahan. Osa lapsista ei myoskaan voi vastustaa kiusausta koskettaa ihmeellista valkoista miesta ja valilla se tuntuu melko rasittavalta.
Majoituksen loysimme mukavan helposti. Kavimme ensin katsomassa paikkaa nimelta "Military Guest - House", joka nimensa mukaisesti on ilmeisesti armeijan yllapitama hotelli. Palvelu ainakin oli sotilaallisen jaykkaa ja paatimme katsella viela muitakin vaihtoehtoja kun kadulla skootterilla ajellut mies tuli suosittelemaan meille omaa hotelliaan, joka olikin lahella ja siisti. Mies osaa englantia auttavasti ja kertoi meille etta hanella on suomalainen tuttava. Nokia oli myos tuttu merkki. Vietnamilaisiin asuntoihin mennessa kengat tulee jattaa ulos, mutta mies neuvoi meita laittamaan kenkamme rappusten alle ettei niita varasteta. Varoitukset eivat ilmeisesti olleen turhia, silla Juhanilta vietiin rannalla sandaalit. Muuta meilta ei tietaaksemme olekaan havinnyt. Sveitsista tuomani linkkari on tosin mahdollisesti hukassa, mutta varmuus asiaan on saatavissa vain purkamalla koko rinkka.
Eilen illalla kavimme katsomassa paikallista yoelamaa. Parkkipaikalle oli tuotu paljon muovisia ja matalia puutarhakalusteita ja poytiin tarjoiltiin lamminta olutta, joka sitten viilennettiin kaatamalla olut tuoppiin, jossa oli jaapaloja. Toimihan se niinkin. Taustalla soi musiikki, josta tuli hieman mieleeen euroviisubiisit yhdistettyna neuvostohymneihin. Ymparilla punaliput liehuivat. Ilmeisesti kyse oli jostain Tetiin eli vietnamilaiseen uuteen vuoteen liittyvasta tapahtumasta. Tetin vuoksi taallakin on ilmeisesti viela tavallistakin enemman vakea. Olimme aikoneet viettaa taalla 3 yota, mutta muutimme asken suunnitelmia ja lahdemme kohti Ho Chi Minhia jo huomenna. Paikka on muuten ollut ihan ok, mutta ranta on makuumme aivan liian taysi ja rasittava. Etela-Kiinan meressa on sentaan ollut kunnon aallot!
17.2.2010
Ho Chi Minh, Vietnam
Hyvin taalla nayttaa seka Facebook, etta tama blogikin avautuvan. Ulkomisteriolla on siis ainakin osittain virheellista tietoa maan asioista. Voi toki olla etteivat kaikki nettisivut toimi ihan samalla tapaa paikallisten ihmisten kotikoneilla.
Bussimatka oli kerrankin helppo ja miellyttava. Meita tultiin aamulla hakemaan jo 10 min etuajassa ja perille Ho Chi Minhiin saavuimme vain 10 min myohassa, mika tuntui melko uskomattomalta. Kaiken lisaksi bussi jatti meidat aivan keskeisimman matkailualueen reunaan Phan Gnu Lao-kadun varteen. Tet eli Vietnamilaisten uusivuosi oli tana vuonna 13. paiva ja kuten odotettavissa oli moni paikka on sen jaljilta edelleen kiinni. Vietnamilaiset juhlivat uutta vuotta noin viikon. Toisaalta kadut ovat nyt melko rauhallisia kun liikenne on vahaisempaa ja taalla voi kulkea aivan rauhassa ilman, etta jatkuvasti joku tarttuu hihaan myymaan tai kerjaamaan. Katukuvasta huomaa heti, etta olemme kommunistessa valtiossa: Vietnamin keltaisella tahdella punaisella pohjalla varustettuja lippuja on joka kadun kulmassa ja lisaksi mahdollisesti Tetin johdosta nakyvilla on myos sirppi ja vasara-logoja ja propagandakuvia kommunismin autuudesta. Kaikenkaikkiaan kaupunki nayttaa kuitenkin paljon siistimmalta ja jarjestayneemmalta kuin Kambotzan kaupungit.
Rajalla saimme ongelmissa passeihimme leimat, joilla saamme oleskella maassa korkeintaan 14 vrk. Pohjoismaalaiset ovat siita erityisessa asemassa, etta kaytannossa kaikki muut lansimaalaist joutuvat hankkimaan tanne viisumin lyhyttakin oleskelua varten. Viisumia ei saa rajalta ja se on lisaksi melko hintava, joten onneksi Suomen ja Vietnamin suhteen ovat kunnossa. Rajalla jouduimme odottaa kuitenkin hyvan tovin rinkat selassa ja mitaan VIP-jonoa ei taalla Kambotzan tapaan ollut, mika toisaalta kertoo siita ettei korruptiota taalla varmaankaan ole ihan niin paljoa.
Loysimme mukavan pienen majatalon, jossa kahden hengen huone ilmastoinnilla maksaa 18 dollaria yolta. Rakennukset taalla ovat keskieurooppalaiseen ja japanilaiseen tapaan hyvin kapeita, mutta pitkia. Mahdollisesti taallakin on siis jossain vaiheessa verotettu asuntoja niiden julkisivun leveyden perusteella. Huomenna suuntaamma kohti rannikkoa. Kambotzan huonoista kokemuksista huolimatta aiomme jalleen taittaa matkan vesiteitse. Huomenna rentoutumme toivon mukaan Vung Taon hiekkarannoilla.
Bussimatka oli kerrankin helppo ja miellyttava. Meita tultiin aamulla hakemaan jo 10 min etuajassa ja perille Ho Chi Minhiin saavuimme vain 10 min myohassa, mika tuntui melko uskomattomalta. Kaiken lisaksi bussi jatti meidat aivan keskeisimman matkailualueen reunaan Phan Gnu Lao-kadun varteen. Tet eli Vietnamilaisten uusivuosi oli tana vuonna 13. paiva ja kuten odotettavissa oli moni paikka on sen jaljilta edelleen kiinni. Vietnamilaiset juhlivat uutta vuotta noin viikon. Toisaalta kadut ovat nyt melko rauhallisia kun liikenne on vahaisempaa ja taalla voi kulkea aivan rauhassa ilman, etta jatkuvasti joku tarttuu hihaan myymaan tai kerjaamaan. Katukuvasta huomaa heti, etta olemme kommunistessa valtiossa: Vietnamin keltaisella tahdella punaisella pohjalla varustettuja lippuja on joka kadun kulmassa ja lisaksi mahdollisesti Tetin johdosta nakyvilla on myos sirppi ja vasara-logoja ja propagandakuvia kommunismin autuudesta. Kaikenkaikkiaan kaupunki nayttaa kuitenkin paljon siistimmalta ja jarjestayneemmalta kuin Kambotzan kaupungit.
Rajalla saimme ongelmissa passeihimme leimat, joilla saamme oleskella maassa korkeintaan 14 vrk. Pohjoismaalaiset ovat siita erityisessa asemassa, etta kaytannossa kaikki muut lansimaalaist joutuvat hankkimaan tanne viisumin lyhyttakin oleskelua varten. Viisumia ei saa rajalta ja se on lisaksi melko hintava, joten onneksi Suomen ja Vietnamin suhteen ovat kunnossa. Rajalla jouduimme odottaa kuitenkin hyvan tovin rinkat selassa ja mitaan VIP-jonoa ei taalla Kambotzan tapaan ollut, mika toisaalta kertoo siita ettei korruptiota taalla varmaankaan ole ihan niin paljoa.
Loysimme mukavan pienen majatalon, jossa kahden hengen huone ilmastoinnilla maksaa 18 dollaria yolta. Rakennukset taalla ovat keskieurooppalaiseen ja japanilaiseen tapaan hyvin kapeita, mutta pitkia. Mahdollisesti taallakin on siis jossain vaiheessa verotettu asuntoja niiden julkisivun leveyden perusteella. Huomenna suuntaamma kohti rannikkoa. Kambotzan huonoista kokemuksista huolimatta aiomme jalleen taittaa matkan vesiteitse. Huomenna rentoutumme toivon mukaan Vung Taon hiekkarannoilla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)