Ehdinpa tulla taalla viela kerran blogia paivittamaan (samalla tiedoksi, etta Mika jai majapaikkaamme suihkuun ja pakkailemaan eli silta suunnalta ei sen vuoksi tule tanaan todennakoisesti paivityksia blogiin). Tama paiva ollaan taas huristeltu skoottereilla ympari saarta. Eilenhan ehdimme kiertaa jo koko taman hieman yli kymmenkilometrisen saaren kahteen kertaan pienen suunnitusvirheen seurauksena. Aluksi kavimme syomassa vakio aamiaspaikassamme (tai varmaan se on enemmankin brunssi minka syomme, silla tapaamme syoda sen noin kahdentoista ja yhden valilla ja sen lisaksi syomme vain illalla suuremman aterian). Paikka sijaitsee ihan sairaalaksi muutetun kirkon vieressa ja sita pitaa mukavan oloinen nuoripari. La Dolce Vita on taman vakiomestamme nimi ja omistajilla on myos pieni valkoinen koira, joka on ilmeisesti viela pentu, silla sen verran leikkisa se ainakin on. Omistajien kanssa meilla ei montaa sanaa yhteista kielta ole, mutta tilaukset ollaan saatu aina hoidettua ja ruoka on ollut mahtavaa. Vakioateriamme koostuu juustoleivasta, jonka valissa on siis luonnollisesti juustoa, mutta ilmeisesti myos sokeria ja pippuria. Aivan mahtava yhdistelma. Lisaksi paikasta saa loistavaa chaita eli masala-mausteella maustettua teeta, joka tarjoillaan hyvin rasvaisen maidon kera. Taman me molemmat olemme julistaneet Intian parhaaksi juomaksi.
Kavimme katsomassa myos luolia, jotka olivat yllattavankin hienoja. Saari kostuu ilmeisesti jostain tuliperaisesta kivesta ja taman vuoksi vesi on ilmeisesti kaivertanut heikompiin kohtiin jyrkkareunaisia luolia ja niiden kattoon viela aukkoja, joista liaanit roikkuvat alas. Paikalliset turistit leikkivat nailla sitten tarzania ja mekin innostuimme tekemaan samaa hieman myohemmin. Paivan kuumimman hetken vietimme taas saaren parhaalla rannalla, jossa on aivan mahtavat allot. Olimme lahes ainoat ihmiset koko kilometrien pituisella rannalla. Hiekan seasta loytyi myos hienoja simpukan ja kotilon kuoria ja olivatpa aallot huuhtoneet rantaan kokonaisen kookaspahkinankin, joka avatessa sihahti kuin limsapullo. Emme kuitenkaan tohtineet juoda sisaltoa.
Takaisin oli sitten taas aivan mahtava viiletta tukka hulmuten omalla vuokramopedilla. Ilman niita tassa helteessa emme olisi kylla jaksaneet mihinkaan lahtea. Vasemmanpuoleiseen liikenteeseenkin tottui yllattavan helposti. Tosin liikenne on vain nimellisesti vasemmanpuoleista. Oikeasti ihmiset ajavat siina mihin oma ajoneuvo parhaiten mahtuu. Tama patee etenkin mopojen ja moottoripyorien osalta. Huolestuineilla lukijoille rauhoitukseksi kerrottakoon, etta meidan ajelumme on aika lailla ajettu. Huomenna vain palautemme menopelit vuokrafirmaan, joka sattuu olemaan sopivasti melkein vastapaata bussipysakkia, josta bussimme lahtee huomenna kohti Mumbaita.
Kaikenkaikkiaan Diu on ollut mahtava paikka rentoutua kiireisen alkureissun jalkeen. Ihmiset ovat taalla olleet todella ystavallisia ja hermo ei ole meinannut menna ollenkaan. Rannat eivat vakiobiitsiamme lukuunottamatta ole ihan taydellisia, mutta uimaan takuulla mahtuu.Ruoka ja juoma ovat todella halpoja. Ravintolassa syo helposti 200 rupialla eli alle neljalla eurolla. Olut maksaa 40-50 rupiaa 650 ml pullo eli alle euron. Majoitus hoitui meille 800 rupian hintaan yolta eli ehka noin 7 euroa/hlo/yo. Nyt on kuitenkin paikallisten lomakausi, joten hinnat ovat normaalia hieman korkeammat. 20 euron paivabudjetista on jaanyt rahaa saastoonkin kallista Mumbaita varten. Nyt lahden kohti Georgen porisevia patoja ja hiillostettuja kaloja. Toivottavasti tanaankin on tarjolla kalmari-makaroni-pataa, joka viimeksi oli aivan loistavaa.
2 kommenttia:
Kiva kuulla että olette paluumatkalla tänne Suomeen`:)Kaikki kiva loppuu aikanaan mutta muistoissa elää pitkään. Hyvää kotimatkaa ja tervetuloa tänne syksyiseen Suomeen. Mikan "mamma"
Voi hitsit Georgen kalmaria :) Ensimmäinen kokemukseni mustekalasta ei ehkä jää nyt viimeiseksi, vaikka en olisi ikinä uskonut, niin hyväähän se oli..
Lähetä kommentti