Viimeista iltaa Mumbaissa

Nyt on 21 tunnin bussimatka takana. Ihmeen kivuttomasti se meni, vaikka pitka olikin. Talla kertaa meidan kahden hengen makuutilamme oli koko reissun ahtain. Pituutta oli jalleen se totutut noin 160 cm, mutta talla kertaa leveyttakin oli paljon normaalia vahemman. Ehka noin metri. Koko matkan ajan saimme siis nauttia toistemme laheisesta seurasta. Bussi oli myos myohassa Diussa, joten hetken aikaa meinasi jo epatoivo alkaa vaivata kun kukaan paikallisista ei puhunut englantia ja bussia ei nakynyt. Aiemmin bussit ovat aina lahteneet aikataulussa ja mielessa kavi jo kauhuskenaario siita, etta meidat on jatetty matkasta ja joudumme keksia vaihtoehtoisen reitin Mumbaihin ennen paluulentomme lahtoa.

Onneksi bussi tuli kuitenkin noin tunnin myohassa. Paahtavassa auringossa katselimme kun henkilokunta hinkkasi edellisten matkustajien oksennukset pois bussin kyljesta (jo matkalla Unaankin osa matkustajista oksensi ikkunoista ulos). Kun viimein paasimme tulikuumaan bussiin alkoi hiostava mateleminen kohti Unaa. Joka valissa pysahdyttiin ottamaan lisaa matkustajia. Emme uskaltaneet edes juoda kovinkaan paljoa, silla Intiassa ei vessataukoja pideta kovinkaan usein matkan aikana. Mitaan vessaa ei busseissa ole nakynyt. Matkalla naimme muuten myos laivojen "kierratyskeskuksen", jossa Finnjetkin romutettiin.

Onneksi tie Mumbaihin oli paremmassa kunnossa kuin olimme pelanneet ja parin tunnin matelun jalkeen paasimme kunnolla matkaan. Jos paiva meni palellessa niin yolla meinasi tulla kylma, silla jalleen kerran ikkunat vetivat kunnolla. Onneksi olimme jo osanneet varautua tahan ja meilla oli kasimatkatavaroissa riittavasti lampimia vaatteita. Mikalla (jonka vuoro oli talla kertaa nukkua "kaytavapaikalla") meinasi olla muutamaan otteeseen jannittavat hetken, silla talla kertaa makuuosastossamme ei ollut kaidetta kuin jalkopaassa ja alas oli pitkasti yli metrin pudotus. Yo meni kuitenkin hyvin ja aamun valjetessa huomasimme olevamme Mumbain esikaupunkialueilla.

Bussi jatti meidat noin kymmenen kilometrin paahan alueesta, josta olimme ajatelleet hotellin ottaa ja jalleen kerran vuorossa oli taksin hankkiminen ja etenkin hinnasta tinkaaminen. Paatimme ottaa talla kertaa hieman korkeatasoisemman majapaikan ja suuntasimme Fortin kaupunginosassa sijaitsevaan Welcome Hoteliin, jossa yo maksoi kahdelta 3200 rupiaa eli noin viitisenkymmenta euroa. Kyseessa on aivan luksuspaikka, jossa hintaan kuuluu mm. iltapaivatee, jonka kerrospalvelija kantaa huoneeseen. Paikassa on myos ilmastointi ja kaapeli-tv, josta on hetken aikaa tullut kummasteltua paikallisia musiikkivideoita ja Bollywood-elokuvia. Sanakaan emme tosin touhusta ymmarra. Paikan luksusstatusta ei tassa vaiheessa reissua haittaa edes vessasta tavattu ja tapettu torakka, joka muuten oli ensimmainen, jonka talla reissulla kohtasimme.

Viimeinen paiva on muilta osin kulunut loppuja matkamuistoja ja tuliaisia haaliessa seka Mani Bhavanissa eli Mahatma Gandhin entisessa asunnossa vieraillessa. Paikassa on nykyaan museo, jossa oli esilla mm. Gandhin Adolf Hitlerille lahettama kirje seka Gandhin elamasta kertova nayttely. Kavimme myos katsomassa Mumbain rautieasemaa, jonka sanotaan edustavan Britti-imperiumille samaa kuin Taj Mahalin Mughal-imperiumille. Kyseessa on valtava goottityylinen rakennus, joka kieltamtta oli hieno, mutta koska kyseessa on myos koko Aasian vilkkain juna-asema, ei sita ihmisvilinassa jaksanut kauaa ihmetella.

Seuraavaksi aiomme kayda viela tuhlaamassa loppuja rupioita ruokaan seka mahdollisesti reissuun viimeisiin oluisiin. Huomenna kello herattaa viidelta, joten kovin myohaan ei raaski valvoa. Takaisin Suomessa olemme hieman kahden jalkeen iltapaivalla, jos kaikki sujuu aikataulun mukaisesti. Loppusanat lainaan Mikalta: "Jos Intiaa ei naiden kolmen viikon aikana ole tullut nahtya liikaa niin ainakin tarpeeksi". Kyseessa tosin on niin suuri maa, etta paljon nahtavaa jaa viela mahdollisille seuraavillekin reissuille, mutta ei tassa maassa toisaalta paljoa pidempaan kerralla jaksa viettaa. Tai sitten pitaa valilla menna pienenpiin paikkoihin rauhoittumaan. Nyt kuitenkin on ihan mukava palata valilla takaisin Suomeenkin ihmettelemaan millainen hyvinvointivaltio sinne onkaan saatu rakennettua. Toivottavasti se myos sailytetaan.