Pihvia ja nahtavyyksia

Buenos Aires ei todellakaan vaikuta niin pelottavalta paikalta kuin ulkoministerion matkailutiedote antaa ymmartaa. Mitaan vahaakaan uhkaavaa tilannetta ei ole tullut vastaan, vaikka olemme kavelleet keskustan alueella pimean aikaan ja asken kavimme La Bocassa, joka on hieman turvattomamman kaupunginosan maineessa. Tosin siella emme juuri turistialueilta poikenneet.

Eilen illalla tuli testattua argentiinalaista pihviravintolaa ja taytyy kylla sanoa, etta paikalliset osaavat pihveja paistaa. Pihvi pippurilla oli tosin hieman erilainen kuin odottaa saattoi. Pihvi oli hukutettu kastikkeeseen, jossa oli arviolta pari sataa mustapippuria. Kylla pippurillakin tulisuutta saadaan, kun niita kunnolla vaan kastikkeeseen lisataan. Hyvaa oli joka tapauksessa ja samalla tuli myos maistettua mendozalaista punaviinia. Kavimme nauttimassa pihvit San Telmon kaupunginosassa, jota pidetaan myos tangon kotina. Argentiinalaisuudessa tuntuu olevan jotain samaa kuin suomalaisuudessa, silla tangonhan suomalaiset ovat lahes omineet ja myos Argentiinan suurimmasta urheilusankarista Diego Maradonasta on loydettavissa jotain mattinykasmaisia piirteita...

Hammaslaakarikokemus oli loppujen lopuksi yllattavankin vaisu. Ajan varaus onnistui puhelimella (puhelinkortin kaytto ei sitten ollutkaan ihan niin yksinkertaista) ja hammaslaakari puhui englantia ja tasoitti vain hampaan teravaa reunaa niin, ettei kieleni enaa hinkkaa hampaaseen. Itse paikka ei ollut kokonaan lahtenyt irti ja sain ohjeeksi korjauttaa sen loppuun sitten Suomessa. Sen pitaisi noinkin kestaa loppureissun. Tasta operaatiosta hammaslaakari veloitti noin 20 euroa eli ei mitenkaan aivan hirvittavasti.

Aika on muuten mennyt paa-asiassa nahtavyyksia kierrellessa. Tanaan kavimme siis La Bocassa katsomassa varikkaasti maalattuja italialaiskorttelin taloja seka Boca Juniorsien kotistadionia, jossa mm. Maradona on uransa aloittanut. Aika masiivinen rakennelma stadioni kylla oli. Samalla reissulla tuli maistettua paikallista hodaria eli choripania, joka koostui metwurstin ja ryynimakkaran sekoitukselta nayttavasta makkarasta, joka oli halkaistun patongin valissa. Ihan hyvaa sekin. Aiemmin paivalla vierailimme Recolettan hautausmaalla, jonne on haudattu mm. Eva Peron. Hautausmaa koostui massiivisista katakombeista ja oli melko vaikuttavan nakoinen. Eilen kavimme tutkiskelemassa San Telmoa ensin paivanvalossa ja yritimme myos loytaa Kanadan hallituksen lahjoittamaa toteemipaalua Retiron juna-aseman lahelta. Valitettavasti toteemipaalu oli ilmeisesti poistettu. Reissusta ei jaanyt kateen muuta kuin sateenvarjo, joka oli pakko ostaa. Vetta tuli nimittain ajoittain melko rankasti. Onneksi tanaan on aurinko taas paistanut. Retiron juna-aseman ymparisto oli kylla melko surrealistisen nakoista seutua korkeine peililasiseinaisine pilvenpiirtajineen, loitohotelleineen, palmuineen ja valtavine marmorisine hallintorakennuksineen.

Hostellimme on muuten ihan mukava, mutta musiikki taalla soi lujaa lapi yon. Sana yoelama saa taalla taysin uuden merkityksen, silla bileet jatkuvat usein lapi koko yon ja yokerhoihin ei kuulemma kannata lahtea ennen puolta kolmea yolla. Jopa baarit ovat auki ilmeisesti kuuteen. Kuitenkaan buenosairesilaiset eivat useinkaan juo paljoa alkoholia illan aikana ja ilmeisesti humalaista katsotaan taalla pahasti. Omakohtaisia kokemuksia minulla ei kuitenkaan paikallisesta baarikulttuurista juurikaan ole, silla aikaeron vuoksi ilta koitti eilenkin osaltani jo joskus yhdentoista aikaan. Meteli hostellin baarissa kuitenkin jatkui kirjaimellisesti aamuun asti (menin puoli kahdeksalta suihkuun ja viimeiset olivat viela hereilla).

Tanaan olisi tarkoitus yrittaa jaksaa hieman pidempaan pysytella hereilla ja taidankin nyt menna ottamaan paivaunet. Tanaan onkin tullut nahtya jo lahes kaikki etukateen mielenkiintoisilta vaikuttavat paikat, joten huomenna ei tarvitse kovinkaan suuria tehda. Maanantaina olisi sitten tarkoitus lahtea kohti Uruguayta, mikali saamme lauttaliput jarjestettya. Jos emme niin sitten taytyy lahtea jonnekin muualle. Talla reissulla emme aio liikaa etukateen suunnitella.

Hola Buenos Aires

Nyt sita sitten ollaan taalla toisella puolella maapalloa. Lennot kestivat yhteensa noin 18 tuntia (Helsinki-Lontoo n. 3 h ja Lontoo-BA n. 15 h). Lisaksi kentalla odoteltiin Lontoossa melkein 4 tuntia. Takana on siis suurinpiirtein 22 tuntia matkustusta. Onneksi British Airwaysin koneesa jalkatilaa oli riittavasti, tarjoilu pelasi seka ruuan, etta juoman osalta ja lisaksi oli mahdollisuus seurata elokuvia. Sao Paoloa emme paasseet valilaskun aikana tarkkailemaan kuin ainoastaan koneen avoimesta ovesta. Ensivaikutelma siita oli kuitenkin aika sellainen kuin olinkin kuvitellut. Paljon punertavaa hiekkaa ja pienia taloja vuoren rinteessa.

Buenos Airesin lentokentalla jannitimme hetken sita ehtiko tavaran hukkaamisestaan kuuluisa British Airways siirtaa laukkumme jatkolennolle. Ehti. Ensimmainen pieni takaisku koettiin kun lentokentan pankkiautomaatti ei toiminut. Onneksi meilla oli kateista kohtuullisen runsaasti mukana ja vaihdoimme osan Argentiinan pesoihin, joilla saimme maksettua taksimatkan keskustaan ja 4 yota taalla Lime Hostellissa. Taksimatka ei ollut lainkaan niin hurja kuin olin pelannyt. Kuski ajoi rennosti ikkuna auki ja suurin osa matkasta oli hyvakuntoista moottoritieta. Ulkoisesti Buenos Airesista tuli mieleen lahinna Espanjan kaupungit. Barcelona ehka etupaassa. Hostelli on ihan asiallinen, mutta ehka aavistuksen kuluneen oloinen paikka. Kaikki tarvittava kuitenkin loytyy ja sijainti on hyva.

Hetken karttaa ihmeteltyamme paatimme jattaa arvotavarat hostelliin lukkojen taakse ja lahtea katsomaan kuinka hurja kaupunki Buenos Aires oikeastaan onkaan. Hostellista loytynyt matkailulehti jo meita valistikin, etta vaikka ulkomaalaisista medioista saa valilla kuvan, etta kaupunki vastaa Sudania, on taalla aivan turvallista liikkua kunhan ei kantele tuhannen dollarin kameraa olkapaalla tai lompakkoa takataskussa umpihumalassa. Meille ei ainakaan mitaan vahaakaan uhkaavaa parin tunnin kavelyn aikana sattunut. Ihmiset ovat taalla keskustassa keskimaarin paljon meita paremmin pukeutuneita ja osa puhuu kylla kannykkaankin kavellessaan. Toki olemme keskustassa alueella, jossa on paljon yritysten konttoreita ja pankkeja ja tilanne varmasti on aivan eri jossain laitakaupungilla.

Nahtavyyksista satuimme nakemaan Obeliskin, joka on kaupungin symboli. Lisaksi satuimme Plaza Mayorille, jossa sijaitsee vaaleanpunainen kaupungintalo (?). Sen pihalla oli myos jokin mielenosoitus menossa, mutta siihen emme lahemmin tutustuneet. Buenos Aires on ensivaikutelman perusteella hieman hammentava sekoitus moderneita peililasilla pinnoitettuja toimistorakennuksia ja klassisen ajan Kreikasta ja Roomasta vaikutteensa hakeneita hallintorakennuksia, kirkkoja, museoita jne.

Hintataso taalla on selvasti Suomea halvempi, mutta mikaan aivan ilmainen paikka tama ei toki ole. Taksimatka lentokentalta keskustaan (n. 35 km) maksoi hieman yli 20 euroa. Yo hostellissa on aika tasan 10 euroa 6 hengen dormissa. Pizza maksoi noin 2 euroa ja olut hieman yli euron. Harkapihvia paasisi syomaan noin 10 euron hintaan. 30 euron paivabudjetti tulee luultavasti pitamaan, ellei tee isoja hankintoja. Kieliongelmia ei hirvittavasti ole ollut. Hostellissa henkilokunta osaa englantia ja muuten olen tullut espanjallani ymmarretyksi. Ja ymmartanyt mita minulle on sanottu. Ainakin viimeistaan kolmannella kertaa.

Paivan toinen vastoinkayminen koettiin kun olimme syomassa pizzaa. Jotenkin ihmeesti pizza, jossa oli taytteena pelkkaa juustoa onnistui lohkaisemaan palan paikasta hampaassani. Onneksi se ei ole kipea, mutta kieli hankaa ikavasti hampaan teravaan reunaan. Koska Buenos Aires taitaa olla paikka, josta helpoiten loytaa lansimaisella tasolla olevaa hammaslaakaripalvelua, taitaa olla viisainta kayda korjauttamassa hammas huomenna tai ylihuomenna. Saa nahda miten hammaslaakarisanaston opetteleminen espanjaksi onnistuu... Tuleepa matkavakuutukselle ainakin jotain kayttoa.

Kello lahestyy nyt puoli yhdeksaa ja ulkona on edelleen valoisaa. Saa nahda onko taalla kuten Suomessa, jossa kesalla ei tule ollenkaan pimea.

And so it begins...

Hieman yli tunnin kuluttua nousen junaan ja matka alkaa. Ensimmäinen etappi on tietysti Helsinki-Vantaan lentokenttä, josta British Airways kuljettaa meidät Lontoon ja Sao Paolon kautta Buenos Airesiin. Kun kelloni seuraavan kerran näyttää 10.55 minun pitäisi olla siis jo toisella puolelle maapalloa.

Matkatavarat on pakattu ja kaikki juoksevat asiat järjestelty. Lisäksi Etelä-Amerikka vaatii muutamia erikoisjärjestelyitä, joihin kuuluvat mm. pankkikortin päivänostorajan rajoittaminen, salataskun ompelu housuihin ja ns. feikkilompakon varusteleminen. Feikkilompakon on siis tarkoitus toimia taskuvarkaus/ryöstötilanteessa lompakkona, jonka luopuminen ei niin kauheasti kirpaise, mutta jossa vaikuttaa kuitenkin jotain saalistakin olevan. Feikkilompakkoni sisältää tällä kertaa yhden 10 euron, 2 yhden dollarin ja pari 1o rupian seteliä (joiden arvo siis vähän alle 20 senttiä/seteli). Lisäksi lompakosta löytyy Ykkösbonus-kortti (joka mielestäni hieman muistuttaa pankkikorttia) ja pari muuta turhaa korttia. Toinen erikoisjärjestely on tietysti ollut espanjan opettelu. Suomalaisesta kirjakaupasta hankittu Espanol por favor -kuuntele ja opi espanjaa-kielikurssi on kuunneltu läpi usempaankin kertaan. Huomenna nähdään onko kurssista ollut mitään käytännön hyötyä.

Talouskriisi on ilmeisesti koskettanut myös Etelä-Amerikan maita ja ainakin ulkoministeriön matkailutiedotteen mukaan rikollisuus on viime aikoina selvästi lisääntynyt Buenos Airesissa. Uskoisin kuitenkin, että Argentiina edelleenkin kuuluu Etelä-Amerikan turvallisemmasta päästä oleviin maihin. Monet uhkaavat tilanteet voi helposti välttää omalla käyttäytymiselläänkin. Turvallisuustilanteen muutos tarkoittaa kuitenkin sitä, että silmät on pidettävä auki jo heti reissun alusta saakka.

Aikaero Buenos Airesin ja Helsingin välillä näyttää olevan ainoastaan 4 tuntia. Kun kello on täällä Suomessa nyt 11.09 on se BA:ssa 7.09. Nyt kello alkaa kuitenkin näyttää olevan niin paljon, että on aika tehdä vielä viimeiset tarkastuksen matkavarustukseen ja sen jälkeen lähteä kohti juna-asemaa. Toivottavasti olen osannut pakata mukaan juuri sen paidan, jota haluan 8 viikon kuluttua käyttää Andeilla...

Matkasuunnitelmia

Intia osoittautui näin jälkikäteen ajatellen yllättävänkin vaaralliselta paikalta. Eipä olisi arvannut, että Mumbaissa tehdään vain kuukauden kuluttua meidän reissustamme terrori-isku, joka suuntautuu nimenomaan turisteja kohtaan. Aiemmin väkivaltaisuudet ovat rajoittuneet lähinnä ääri-islamistien ja -hindujen välille. Mumbai kuitenkin osoitti ettei kaikkeen voi aina varautua edes tarkastelemalla huolellisesti maan ulko- ja sisäpoliittista tilannetta. En usko, että isku oli kenenkään ennustettavissa pelkkiä tiedotusvälineitä seuraamalla.

Seuraava reissu on kuitenkin jo hieman yli viikon päässä ja matkasuunnitelma alkaa hahmottua. Lennot on hankittu jo aikaa sitten ja lähdön hetki koittaa 28.1. Helsinki-Vantaalta klo. 17.10. Lento kestää peräti noin 21 tuntia ja perillä Buenos Airesissa olemme vasta 29.1. klo. 10.35. Konetta vaihdamme Lontoossa ja Sao Paõlossa on ilmeisesti myös välilasku. Paluulento lähtee samasta paikasta 9.4. klo. 12.15. Aikaa reissulle on siis 71 vuorokautta, josta osa kuitekin kuluu jo lentomatkaan.

Alustava reittisuunnitelma on seuraava: Buenos Aires->Uruguay->Mendoza->Santiago de Chile->Valparaiso->San Pedro De Atacama->Salar de Uyunin aavikkokierros->Potosi (Bolivia)->La Paz->Copacobana->Cuzco->joko jokin viidakkokohde tai sitten Lima tai lento takaisin Buenos Airesiin.

Suurin osa matkalla tarvittavista varusteista on jo hankittu aiempia reissuja varten. Ainoastaan lääkelaukku kaipaa vielä hieman täydennystä. Lisäksi tällä kertaa vaaditaan myös keltakuumerokote, joka onkin ainoa rokotus, joka pitää virallisesti pystyä todistamaan. Ensimmäinen majapaikkakin Buenos Airesista on jo varattu. Lime Housessa olisi tarkoitus viettää ensimmäiset 4 yötä 6 hengen dormissa aikaeroon ja vieraaseen kieleen totutellen.