And so it begins...

Hieman yli tunnin kuluttua nousen junaan ja matka alkaa. Ensimmäinen etappi on tietysti Helsinki-Vantaan lentokenttä, josta British Airways kuljettaa meidät Lontoon ja Sao Paolon kautta Buenos Airesiin. Kun kelloni seuraavan kerran näyttää 10.55 minun pitäisi olla siis jo toisella puolelle maapalloa.

Matkatavarat on pakattu ja kaikki juoksevat asiat järjestelty. Lisäksi Etelä-Amerikka vaatii muutamia erikoisjärjestelyitä, joihin kuuluvat mm. pankkikortin päivänostorajan rajoittaminen, salataskun ompelu housuihin ja ns. feikkilompakon varusteleminen. Feikkilompakon on siis tarkoitus toimia taskuvarkaus/ryöstötilanteessa lompakkona, jonka luopuminen ei niin kauheasti kirpaise, mutta jossa vaikuttaa kuitenkin jotain saalistakin olevan. Feikkilompakkoni sisältää tällä kertaa yhden 10 euron, 2 yhden dollarin ja pari 1o rupian seteliä (joiden arvo siis vähän alle 20 senttiä/seteli). Lisäksi lompakosta löytyy Ykkösbonus-kortti (joka mielestäni hieman muistuttaa pankkikorttia) ja pari muuta turhaa korttia. Toinen erikoisjärjestely on tietysti ollut espanjan opettelu. Suomalaisesta kirjakaupasta hankittu Espanol por favor -kuuntele ja opi espanjaa-kielikurssi on kuunneltu läpi usempaankin kertaan. Huomenna nähdään onko kurssista ollut mitään käytännön hyötyä.

Talouskriisi on ilmeisesti koskettanut myös Etelä-Amerikan maita ja ainakin ulkoministeriön matkailutiedotteen mukaan rikollisuus on viime aikoina selvästi lisääntynyt Buenos Airesissa. Uskoisin kuitenkin, että Argentiina edelleenkin kuuluu Etelä-Amerikan turvallisemmasta päästä oleviin maihin. Monet uhkaavat tilanteet voi helposti välttää omalla käyttäytymiselläänkin. Turvallisuustilanteen muutos tarkoittaa kuitenkin sitä, että silmät on pidettävä auki jo heti reissun alusta saakka.

Aikaero Buenos Airesin ja Helsingin välillä näyttää olevan ainoastaan 4 tuntia. Kun kello on täällä Suomessa nyt 11.09 on se BA:ssa 7.09. Nyt kello alkaa kuitenkin näyttää olevan niin paljon, että on aika tehdä vielä viimeiset tarkastuksen matkavarustukseen ja sen jälkeen lähteä kohti juna-asemaa. Toivottavasti olen osannut pakata mukaan juuri sen paidan, jota haluan 8 viikon kuluttua käyttää Andeilla...