Yoelamaa limalaisittain

Eilen ei ollut tarkoitus lahtea baariin. Tai ainakaan olla myohaan. Eika juoda paljoa. Kaikki ei kuitenkaan ole aina niin helppoa ja melko myohaisen ruokailun jalkeen hostellille palatessamme siella oli menossa juomapeli. Mielenkiintoiseksi pelin teki se, etta siina oli mukana myos yksi hostellin tyontekija, jonka ainoa tarkoitus oli selvasti juottaa vaaleahiuksinen brittitytto humalaan. Samalla kuitenkin myos pari ruotsalaista ja yksi israelilainen saivat ilmaiset humalat. Me emme peliin valittaneet osallistua, silla tequila lienee ainoa alkoholijuoma, jota en suostu juomaan. Liian pahoja muistoja nuoruusvuosilta.

Juomapelin jalkeen porukka lahti kohti yokerhoa ja me paatimme lahtea mukaan. Ajoimme ensin taksilla toiseen kaupunginosaan, jossa piti olla jokin poikkeuksellisen hyva yokerho. Paikassa oli kuitenkin jokin bandi ja emme menneetkaan sinne. Otimme taksin takaisin lahes samaan paikkaan, josta lahdimme eli laheiselle "pizza streetille". Katu on nimensa veroinen ja pizzerioiden lisaksi siella oli useampikin yokerho. Musiikki oli tajuttoman lujalla ja sainpa nyt selville kuinka lujalla se soi myos yokerhon sisalla. Hostellimme on yokerhojen lahella ja musiikki kuuluu aivan selvasti myos hostelliimme. Viela aamullakin korvat soivat.

Yokerhossa limalaiset paattivat jostain syysta alkaa kantaa minulle olutta kannukaupalla. Kyseessa on Liman varakkaampia kaupunginosia ja ihmisilla selvasti oli rahaa. Kai mina olin se outo ulkomaalainen turisti, jolle humalaiset limalaiset tarjosivat innoissaan olutta. Paikassa oli myos joku viettamassa synttareitaan koko perheen voimala. Jopa mummo oli raahattu mukaan yokerhoon ja mina ja Heli paadyimme todennakoisesti jonkun perhealbumiinkin. Kaikki olivat paaosin kuitenkin hyvin ystavallisia. Baari-illan paatteeksi lahdimme laheiseen 24 h auki olevaan supermarkettiin ostamaan iltapalaa ennen nukkumaanmenoa. Oli aika outoa kavella neljalta yolla humalassa supermarketissa ja ostaa mm. suklaakakkua seka paasiaismunia. Paikasta sai myos empandoja eli paikallisia hyvia piiraita. Ostoprosessi vaan oli melko outo. Ensin piti menna sanomaan mita haluaa ja sen jalkeen sai lapun, jolla ostos piti kayda maksamassa kassalla. Sen jalkeen piti lahtea takaisin kaupan sisaan ostoskassien kanssa hakemaan lammitettya piirasta. Erikoinen systeemi ja tuo vahan mieleen Neuvostoliiton.

Tanaan oli tarkoitus menna kaymaan Liman parhaassa ja laajimmassa museossa, mutta emme sitten jaksaneetkaan. Museoita on talla reissulla tullut nahtya jo niin paljon, ettai muutama ruukku lisaa enaa kiinnostanut. Yritimme loytaa mahdollisimman vahan rumaa kassia ja kaikkien vaaleanpunaisten ja monenkirjavien kassien jalkeen loysin yhden harmaan, joka ei ollut hirvittavan ruma. Nyt matkamuistoille on vihdoinkin tilaa laukuissa. Eilen yritimme epatoivoisesti etsia kauppaa, jossa myytaisiin tavallisia urheilukasseja, mutta emme onnistuneet sellaista loytamaan, vaikka vierailimme suuressa rantakallioon louhitussa ostoskeskuksessakin. Kavimme eilen myos katsomassa Liman keskustan ja taytyy sanoa, etta olen positiivisesti yllattynyt Limasta. Olin kuullut kaupungin olevan harmaa ja vaarallinen, mutta ihan turvalliselta tama vaikuttaa (kop kop) ja siirtomaa-aikainen keskusta oli hieno isoine plazoineen ja kirkkoineen. Satuimme lisaksi juuri sopivasti nakemaan presidentinpalatsin vartijoiden vaihdon, joka oli hyvin suureellinen ja aikaavieva toimitus.

Lima on todella suuri kaupunki ja taalla asuu noin 9 miljoonaa ihmista. Siita huolimatta kaupungissa ei ole kunnollista joukkoliikennetta, kuten metroa, rautiovaunoja tai lahijunia. Kaduilla ajelee toki minibusseja, mutta ruuhkat ovat melkoiset. Matka Mirafloresista keskustaan kesti melko kauan ja koko matkan ajan saimme kuunnella radiosta presidentin puhetta. Etela-Amerikassa johtajat ovat selvasti joka paikassa melkoisia kansankiihottajia ainakin puheidensa perusteella. Suomessa presidentin puhe kestaa harvoin puolta tuntia ja aanenpainot ovat harvoin noin mahtipontiset.

Huomenna lahdemme kohti Buenos Airesia, jossa vietamme viela 4 yota ennen Suomeen palaamista. Varasimme eilen jo hostellinkin San Telmon alueelta, jossa sijaitsevat hinta-laatusuhteeltaan parhaat pihviravintolat. Alkaa jo olla ikava kunnon argentiinalaista pihvia. Eilen tuli myos todettua ecuadorilaisten osaavan tehda hinta-laatusuhteeltaan loistavia sikareita. 2 euron sikari oli todella hyva hintaisekseen.