Jaipurista pois paaseminen ei aiheuttanut ongelmia ja liiankin hyvin ilmastoitu deluxe bussimme "kiidatti' meidat lapi polyisten kylien ja yli kuoppaisten siltojen mystiseen Agraan. Kyseisessa pikkukaupungissa ("vain" hieman yli miljoona ihmista) sijaitsee kentien koko Intian tunnetuin symboli Taj Mahal. Murheen murtuma muslimivaltias (jonka tittelia en nyt lahde arvailemaan, joku sulttaani tai sheikki kuitenkin) rakennutti sen haudaksi 2. vaimolleen, joka kuoli heidan 14. lapsensa synnytyksessa. Rakentamiseen tarvittiin tyovoimaa jopa Euroopasta asti ja voisi kuvitella paikallisten jonkin verran kironneen verovarojen kayttoa. Kauaa valtias ei aikaansaannoksestaan saanut nauttia, silla vallan kaappasi hanen poikansa, joka telkesi murheellisen isansa Agran linnoitukseen, jossa han myos kuoli muutamaa vuotta myohemmin. Onneksi linnoituksesta sentaan oli nakoala Taj Mahaliin. Eraan legendan mukaan valtias meinasi rakennuttaa itselleen haudaksi viela samanlaisen mustan palatsin ja tama olisi syossyt koko valton vararikkoon, joten surusta seonnut valtias oli pakko syrjayttaa ja vangita.
Me saavuimme Agraan hieman puolen paivan jalkeen. Ensi toiksemme hoidimme majoitusasiat kuntoon ja saimme erittain pelkistetyn huoneen 600 rupian eli aika lailla tasan 10 euron hintaan. Hintaan ei kuulunut lamminta vetta, vessapaperia, peittoa tai ilmastointia. Tuuletin sentaan oli katossa ja onneksi hotelli oli myos sijoittanut omaan generaattoriin, silla illalla sahkokatkos pimensi ainakin puoli kaupunkia. Hotellilla aloimme ensi toiksemme surkuttelemaan sita miten vahan aikaa meilla onkaan taman maan nakemiseen. 3 viikkoa ei riita mihinkaan ja me tyhmat olemme nyt tulleet koko reissun kaukaisimpaan pisteeseen Mumbaista ja aikaa on enaa alle 2 viikkoa ehtia takaisin. Jossain vaiheessa pitaisi ehtia olla tekematta mitaan ja sita varten taytynee sitten istua 20 tuntia bussissa yhtena paivana. Nain siina kay kun ei suunnittele ja menee vaan minne huvittaa. Onneksi tulimme hetken kuluttua jarkiimme ja paatimme jatkaa samalla asenteella kuin tahankin asti. Mennaan minne huvittaa ja lennetaan sitten vaikka takaisin Mumbaihin jos muu ei auta. Lomallahan tassa ollaan.
Talla asenteella lahdimme kavelemaan pitkin Agran ahtaita katuja. Kaikki riksakuskit halusivat olla ystaviamme ja vieda meidat halvalle ajelulle. "Hello friend, good prices". Paatimme kuitenkin kavella ja paatos osottautui oikeaksi, vaikka kamelivankkureiden kyyti hetken ajan houkuttikin. Saavuimme nimittain Agran linnoitukselle juuri sopivasti noin tuntia ennen auringonlaskua kun valaistus oli mita tunnelmallisin ja turisteja melko vahan. Paatimme etta noin 5 euron sisaanpaasy on vaara paikka alkaa saastamaan ja astuimme sisaan yhteen hienoimmista linnoista, mita olen koskaan nahnyt. Jos kertoisin, etta linna oli kookas, paikoitellen valmistettu valkoisesta marmorista ja etta sielta oli upea nakyma joelle (joka tosin hajun perusteella toi mieleen lahinna avoviemarin) ja Taj Mahalille en tee kokemukselle lainkaan oikeutta, mutta paremminkaan en sita nyt osaa sanoin kuvata. Joka tapauksessa linnoitus taisi jaada meille molemmille mieleen jopa hienonpana kokemuksena kuin Taj Mahal, jonka loisto ei varmaankaan tulle kenellekaan yllatyksena.
Illalla nautiskelimme maukkaat curryvihannekset riisilla katolla sijaitsevassa ravintolassa, jonka tarjoilijapojan kanssa vaihdoimme lopuksi muutaman sanan ja tarjosimme pojalle suomalaista Omar-karamellia. Hyvalta kuulemma maistui, vaikka ensimmainen reaktio hieman epauskosta kyseista tuotetta kohtaan kertoikin. Oluttakin saimme tiskin alta, mutta pettymykseni se ei saapunut piilotettuna teekannuun tai sanomalehden sisaan, kuten opaskirjamme vihjaili.
Vierailu Taj Mahalilla vaati aivan erityiset valmistelurituaalit, joihin kuului kylma suihku jo illalla ja heraaminen hyvin epainhimilliseen aikaan puoli kuudelta aamulla. Vaatteet sentaan meilla oli jo valmiiksi paalla, koska yot taalla osottautuivat viileiksi. Lipunmyynti alkoi klo. 6.00 ja olimme lipputuskilla kymmenta yli kuusi. Yllatten paikalle oli runsaasti muutakin vakea ja kesti melkein seitsemaan ennenkuin paasimme lentokenttatasoa olevan turvatarkastuksen lapi ihailemaan upeaa marmoripalatsia aamuauringon juuri noustessa.
Nyt meilla on viela kuusi ja puoli polyista tuntia kulutettavana taalla Agrassa ennen yobussia Pushkariin tai oikeastaan Ajmeriin, joka sijaitsee lahella tata pyhaa kaupunkia. Basaarikierroskin tuli jo tehtya kun paatimme hankkia ensiyoksi shaalit ja antautua riksakuskin vietavaksi. Homma toimii toki niin, etta kuski vie meidat kauppaan, josta saa sitten tietyn palkkion turistien kuskaamisesta. Talla kertaa meilla ei vaan ollut aavistustakaan mista moisen vaatekappeleen voisi kohtuullisen hintaan hankkia. Jotenkin kuitenkin aavistelimme, etta Taj Mahalin ymparisto ei valttamatta ole se paras paikka. Kuski vei meidat ihan asiallisen oloiseen kauppaan, jossa oli myynnissa monen laatuista tekstiilia ja paadyimme melko varovaisen tinginnan jalkeen ostamaan toiseksi halvinta hintaluokkaa edustavat shaalit. Halvimpia myyja ei omien sanojensa mukaan meille olisi suostunut edes myymaan ja kertoi hankkineensa ne naytille ainoastaan voidakseen esitella niiden aarimmaisen kehnoa laatua. Selva. Hieman vaan jai mietityttamaan, etta miksi niita piti sitten olla useampaa varia...
Elaimista viela muutama sananen. Kameleita taalla nakyy melko paljon, kuten odottaa sopiikin. Norsu keskella kaupungin ahtaita kujia sen sijaan oli hieman eksoottisempi ilmestys. Luulisi, etta sen kanssa liikkuminen tassa liikenteessa olisi melkoista tuskaa. Pyhia lehmia kavelee myos liikenteen seassa ja yrittipa yksi jonkun paikallisen taloonkin sisalle. Nama elaimet tuntuvat myos olevan selvilla pyhasta asemastaan, silla sen verran maailmanomistajan elkein ne katuja paa pystyssa tallustelevat. Kulkukoiria nakee myos paljon, mutta ne ovat sayseaa porukkaa ja keskittyvat lahinna kadulla makaamiseen ja kielen ulkona roikuttamiseen. Sikojakin nakee ajoittain ja nama jalot otukset ovat erityisesti mieltyneet katujen varsien hyvinkin voimmaasti tuoksuviin likalammikkoihin, joissa tuntuu ajoittain syntyvan myos kinaa siita kuka on lammikon kingi. Onneksi sianlihaa ei ravintoloissa ole tarjolla. Villeimmista otuksista maaoravat ja varikkaat papukaijat ovat herattaneet eniten ihastusta. Myos palatseissa ja temppeleissa asuvat apinat ovat muutamaan kuvaan paatyneet. Etenkin ne kaksi apinaa, jotka innostuivat temppuilemaan Agran linnoituksen korkeimmassa tornissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti