Ensivaikutelmia Mumbaista ja Intiasta yleensakin

Astumme ulos Mumbain kansainvaliselta lentokentalta. Kadessa on maksukuitti pre-paid taksista hotellille, jossa aioimme yopya. Missa on kuuluisa Intian haju? Nena ei huomaa mitaan tavallisuudesta poikkevaa. Helle sen sijaan on jo melkoinen, vaikka kello on vasta noin seitseman aamulla. Paikalle santaa mies, joka nappaa maksulapun Mikan kadesta ja saattaa meidat taksille ja vaatii tasta suuremmoisesta toimituksesta asiaan kuuluvaa palvelumaksua. Lyon miehen kateen 50 eurosentin kolikon vaakunapuoli ylospain ja kuski ahtaa rinkkamme autoon, jonne mekin hyppaamme ja kohta jo huristelemme vanhalla mustakeltaisella 50-luvun Fiat-kopiolla kohti keskustaa. Tien varrella on myos valtava slummi, jossa 55% kaupungin noin 16 miljoonasta ihmisesta asuu.

Hotelli onkin taynna ja ilmeisesti siksi emme olleet saaneet mitaan varausmailia. Rinkat siis selkaan ja helteessa tarpomaan kohti keskustaa. Intia nayttaa aika pitkalti samalta kuin Marokko, mutta ihmisia on vaan vielakin enemman. Ja hyvat unenlahjat paikallisilla nayttaa myos olevan. Moni vetelee sikeita aivan autotien vieressa. Colaba Causewaylle paastessamme kimppuun hyokkaa useampikin majoitusta kaupitelleva "my friend". Myos kaikenlaista muutakin nayttaisi olevan kaupan, mutta juuri nyt jattimaiset ilmapallot ja halvat, mutta myyjan mukaan silti todella laadukkaat rummut eivat nyt kiinnosta. Kaymme parissa Lonely Planetin suosittelemassa majoitusliikkeessa kyselemassa vapaita huoneita, mutta paikat ovat joko taynna tai hintataso on hieman turhan kallis. Lopulta alistumme ja kysymme vahimman rasittavalta perassahiihtajalta paljollako irtoaisi merinakoala 2 hengen ilmastoidussa huoneessa. Mies johdattaa meidat siistin oloiseen Hotel Habror Viewiin, jossa saamme huoneen tingattua 3000 rupiaan eli noin 50 euroon yolta. Kallis hinta, mutta olimme joka tapauksessa ajatelleet tehda pehmean laskun Intiaan, joten miksei siihen voisi sitten sisallyttaa myos merinakoalaa. Lisaksi Mumbai on tunnetusti Intian kallein kaupunki ainakin majoituksen suhteen.

Lentoliput Jaipuriin saimme hoidettua helposti kavelemalla Jet Airwaysin toimistoon taskut taynna kateista. Hieman yli 100 e upposi tuohonkin lystiin, mutta kahdessa ja puolessa viikossa ei paljoa ehdi nahda ellei suostu lentamaan. Chowpatty Beachia eli iltaisin suosittua hiekkarantaa ehdimme myos ihastelemaan. Uiminen ei tosin tule kysymykseenkaan, silla uimaranta, kuten ilmeisesti koko kaupunki on pahoin saastunut ja opaskirjamme luonnehtii vetta jopa sanalla "myrkyllinen". Muutamaa paikallista asia ei nayttanyt kuitenkaan pahemmin haittaavan.

Matkalla koimme myos tahanastisen reissumme pahimman kusetuksen, kun erehdyimme tekemaan sen virheen, etta lahdimme helppoa, juuri Intiaan saapunutta, ulkomaalaisriistaa metsastaneen autostaan jalkautuneen taksikuskin matkaan (olisi pitanyt jo oppia, ettei ikina kannata missaan pain maailmaa ottaa taksia, jonka ulkopuolella kuski seisoo. Ne ovat huijareita. Aina). Mies vakuutti, etta taksa menee mittarin mukaan, mutta koska Intiassa taksa maaraytyy seka mittarin, etta jonkin mystisen tasoituskortin lukemaa vertaamalla antaa tuokin monta mahdollisuutta kusetuksille. Noin 6-7 km matkasta mies vaati noin 10 euron maksua, vaikka paljon pidempi matka lentokentalta maksoi noin puolet siita. Loppujen lopuksi saimme hinnasta puolet pois vaittamalla ettei hinta mitenkaan voi olla noin paljoa. Vertailun vuoksi kerrottakoon, etta matka takaisin lahtopaikkaamme maksoi noin 1 euron.

Muutama sana ruuasta. Intialaisille mieto tarkoittaa aivan eria kuin meille suomalaisille. Jopa miedoksikin luonnehdittu ruoka saattaa nostaa hien pintaan. Toisaalta mausteisen ruuan ystavalle maa tuntuu olevan paratiisi. Lisaksi todella monista paikoista nayttaisi saavan vain kasvisruokaa, joka kuitenkin meidan vahaisten kokemuksiemme mukaan on kuitenkin hyvaa. Tulista vaihtoehtoa emme ole viela edes harkinneet testaavamme. Intia on myos aivan selvasti jaljessa siita, mita esim. Pohjoismaat ovat infrastruktuuriltaan. Yhtena paivana minkaan pankin automaatista ei saanut hetkeen kateista jonkin yhteyskatkoksen vuoksi ja maantiet ovat poikkeuksetta taynna kuoppia. Liikenne on uskomattoman kaoottista ja autolla tungetaan siihen valiin mihin mahdutaan. Kaikki autot nayttavatkin olevan taynna lommoja. Lisaksi kadut ja etenkin pahimmat turistikeskittymat ovat aivan taynna erilaisia todella tarpeellisia hyodykkeita ja palveluita kauppaavia ihmisia. Paras myyntilause tahan mennessa kuuluu vapaasti suomennettuna nain (olin juuri ylittanyt vilkkaasti liikennoidyn kadun) :"Wow! Naytat ihan Al Pacinolta, paitsi etta asiassa on yksi ongelma: kenkasi ovat likaiset. Kiillotanko ne?"

Tanaan olemme kuluttaneet aikaa kaymalla Elephanta Islandilla, joka sijaitsee pahasti saastuneella lahdella noin 10 km venematkan paassa Mumbain edustalla. Matka taittui rattoisasti veneessa, jossa naytti olevan lahinna muita intialaisia reissajia. Olisimme varmaan paasseet muutaman kanssa enemmankin juttuun, jos intialaisten englannista saisi edes muutaman sanan enemman selvaa. Nyt kommunikaatio jai lahinna kattelyihin. Saarella oli meita vastassa aivan uskomaton helle, silla siella ei tuullut lainkaan ja lampoa oli tanaan noin + 35 C. Kiipesimme uuvuttavat 120 askelmaa, jotka johtivat meidat paikkaan, jossa oli muutama luola, vesipulloja varastelevia apinoita (olivat siina muuten todella taitavia) ja jokunen pyha lehma. Luolat olivat mukavan viileita ja niissa oli hindujumalia esittavia patsaita. Osa luolista naytti olevan melko pyhia, silla niihin piti menna ilman kenkia sisaan. Kaiken kruunasi saaren korkeimmalla kohdalla sijainnut kanuuna, joka muuten oli isompi kuin Suomenlinnan vastaavat.

Matka takaisin meinasi vieda meista viimeisetkin mehut, silla edes veneessa ei talla kertaa tuullut aluksi lainkaan. Hiki virtasi ja usemman tunnin jatkuva saunassa olo yhdistettyna viela kukkulalle kiipeamiseen oli sellainen kokemus, etta sen jalkeen oli aivan pakko lepailla pari tuntia ilmastoidussa hotellihuoneessa. Mumbain keskustassa sijaitsee muuten myos Intian laivaston tukikohta, jossa naytti olevan ainakin yksi melko reilun kokoinen taistelulaiva. Tuli vaan mieleen, etta eikohan niitakin rahoja olisi voinut johonkin muuhun kayttaa maassa, jossa ihmiset joutuvat kerjaamaan trendivaateliikkeiden edessa ja viereisessa kadunkulmassa lapset tonkivat roskiksia etsiessaan jotain, josta elanto irtoaisi. Tuloerot taalla nayttavat olevan valtavat. Hieman pelottava ajatus on myos se, etta tallaisella maalla on halluussan ydinase.

Seuraavaksi tarkoitus olisi vierailla kuuluisassa Leopold's Cafessa, joka sijaitsee tuossa aivan nurkan takana. Eilenkin jo kavimme siella ja mina maistoin ensimmaisen Kingfisher-olueni tassa maanosassa. Paikka ei kuitenkaan ainakaan kahdeksan aikoihin illalla ollut ihan sellainen rento baari, millaisena se Lonely Planetissa kuvataan vaan lahinna melko hintava ruokaravintola, joka oli toki taynna olutta juovia turisteja. Huomenna jatamme sitten Mumbaille hetkeksi hyvastit ja suuntaamme kohti Jaipuria. Talla kertoo hotellikin pitaisi olla varattuna etukateen. Kaikenkaikkiaan Intia ei ole ollut niin paha kulttuurishokki kuin pelkasimme ja tuntuu, etta tanaan olemme jo osanneet pahimmat kusetukset valttaa. Oikeastaan tama on omalla tavallaan hyvinkin mielenkiintoinen maa.