Illallinen Jaipurissa

Nyt sita ollaan jo melkein eri puolella maata. Lento meni hyvin ja Jet Airways vaikutti olevan ihan asiallinen lentoyhtio. Hotellimme on myos mielestani erittain hyva ja hintakin kohtuullinen. Kahden hengen huone ilmastoinnilla ja perati kahdella parvekkeella 1000 Rs eli noin 15 euroa/yo.

Jaipur vaikuttaa muuten olevan vahintaankin yhta likainen paikka kuin Mumbai ja aamulla basaarilla kavellessa selvisi myos, etta roskikset kaadetaan aamuisin kadulle, josta ihmiset sitten keraavat kaikki arvokkaat tavarat talteen. Taman jalkeen turhat jatteet poltetaan kadun varressa. Jotkut myos pyorittelevat lehman lannasta "kakkuja", joita sitten ilmeisesti kaytetaan polttoaineena. Myos paikallisia oravia hyodynnetaan, silla niiden turkista nypitaan karvoja, joista kuulemma tehdaan maailman parhaita siveltimia. Meille kuitenkin painotettiin, ettei oravien henki ole tassa touhussa uhattuna.

Paivalla nahtavyyksi katsellessamme tormasimme nuoreen ja siististi pukeutuneeseen mieheen, joka muutaman minuutin keskustelun jalkeen kutsui meidat teelle laheisen talon katolle, josta oli mahtavat nakymat kaupunkiin. Mies kertoi nimekseen Paras ja olevansa opiskelija, joka haluaa tutustua ulkomaalaisiin. Juttelimme jonkin aikaa kaikenlaista ja Paras pyysi meita illalla seuraksi syomaan johonkin ravintolaan. Mietimme asiaa hetken ja paatimme luottaa tyyppiin. Tapaaminen on klo 19 laheisen hotellin edessa, joten noin puolen tunnin paasta selviaa oliko ensivaikutelma oikea. Huolestuneille ihmisille koti-Suomessa voin rauhoitukseksi kertoa, etta emme toki anna itseamme minne tahansa sivukujille johdatella ja suurin riski taitaa olla se, etta joudumme maksumiehiksi ja menetamme pahimmassa tapauksessa kymmenisen euroa.

Loppu paivan kaytimme nahtavyyksi katsellen ja kavelyakin tuli noin kymmenisen kilometria. Lampoa taallakin riittaa, mutta koska ilmankosteus on pienempi ei se enaa tunnu niin tukalalta. Kavimme ihailemassa maisemia minareetissa ja lopuksi kiipesimme kukkulan paalla olevalle "apinatemppelille", joka tosin oli aika lailla rahastuspaikka. 150 rupiaa eli noin kahta euroa vastaan meidat kuitenkin kukitettiin, siunattiin ja ranteeseemme pujotettiin varikas naru. Mika sai viela punaisen taplankin otsaansa. Apinat olivat Elephanta Islandin vastaavia otuksia sayseampia. Takaisin huristelimme autoriksalla ja taisi olla ensimmainen kerta kun kumpikaan meista sellaisen kyydissa oli. Liikenne taalla on kylla jarjettoman kaoottisen oloista ja en kasita miten ihmiset sailyvat taalla hengissa viikkoakaan. Jokin logiikka siina taytyy kuitenkin olla.

Talla hetkella meilla molemmilla taitaa olla aika lailla samanlaiset hyvat fiilikset ja lisaksi meilla on jo huomiselle bussilippukin kourassa Agraan. Taj Mahal siis nahdaan viimeistaan ylihuomenna. Eilen illalla tunnelmaa nostatti myos pari pulloa Kingfisher olutta, jota hotellin respasta saa tilattua puhelimella joko suoraan huoneeseen tai huoneen edessa olevalle terassille. Lisaksi huonepalvelusta saa myos muuta ruokaa tai juomaa halpaan hintaan. Olutta ei huoneisiin toimitettavassa hinnastossa tosin ole, mika johtunee Rajastanin ja yleensakin Intian melko tiukasta alkoholilainsaadannosta.

Saa nahda mitka ovat tunnelmat illallisen jalkeen...

Lisays klo. 21.41 Intian aikaa.

Niinhan siina sitten kavi, etta kyseessa oli kuuluisa jalokivihuijausyritys. Ystavamme saapui tapaamispaikalle toisen englantia osaamattoman kaverinsa kanssa moottoripyorilla. Miehet yrittivat saada meidat hyppaamaan moottoripyoran selkaan, mutta Mika keksi hyvan syyn miksi emme voineet kyytiin tulla: meita moottoripyorat pelottavat niin suunnattomasti. Ravintola oli kuitenkin lahella eraan hotellin ylakerrassa ja paatimme lahtea viela katsomaan mita on luvassa. Matkalla ystavamme vaikutti viela samanlaiselta iloiselta kaverilta kuin tavatessamme. Ravintolassa seuraamme liittyi kuitenkin viela kolmaskin henkilo, joka kuulemma oli matkaillut paljonkin. Kyseessa oli kuulemma jonkin todella menestyvan yrityksen johtaja. Mies oli kuulemma kaynyt Suomessakin Helsingissa jollain 2 paivan "festareilla", joista emme kuitenkaan enempaa saaneet kuulla. Ihmetysta heratti meissa se, mikseivat muut tilanneet syomista, vaikka porukalla piti menna syomaan. Syyksi tarjottiin sita, etta Intiassa syodaan vasta klo 23 aikoihin. Ihma vaan, etta muissa poydissa kylla ruokailtiin. Lisaksi miehet puhelivat keskenaan kovin hartaasti hindia, mika hieman ihmetytti, koska tarkoituksena oli nimenomaan ollut vaihtaa kuulumisia. "Paras" ystavamme oli muutenkin oudon hiljainen. Lopulta paastiin itse asiaan kun seuraan liittynyt kolmas mies tarjosi Mikalle mahdollisuutta ansaita rahaa lomaillessa. Kyseessa olisi taysin laillinen bisnes. Vientitullit vaan estivat miehen biseneksia kasvamasta ja Mikan olisi pitanyt ostaa jalokivia ja vieda ne pois maasta ja sen jalkeen luovuttaa ne Helsingissa jollekin yhteyshenkilolle. Tasta hyvasta olisi luvassa 80% tuotto. Kuulostaako liian hyvalta ollakseen totta? Sita se varmaan olisi ollutkin, mutta selitimme olevamme lomalla ja sitapaitsi kovin uuvuksissa koko paivan kavelysta. Parasta olisi menne heti hotellille nukkumaan. Tama oli ok ja niinpa laksimme jonkin verran vainoharhaisuuden riivaamina takaisin hotellille. Tata lisasi entisestaan se, etta tuntematon riksakuski tarttui Mikaa kadesta ja sanoi "From Finland". Vastasin, etta olemme Ruotista ja meidat jatettiin rauhaan. Alkoi jo hieman mietityttaa, etta mitahan tassa on viela odotettavissa matkalla hotellille. Kerroimme asiasta viela respan luotettavan oloiselle miehelle, joka sanoi ettei meilla enaa mitaan hataa ole kun emme mitaan ostaneet. Hyva niin. Tulipa taas yksi kokemus lisaa.