Fiilistelyä

Matkailun filosofiasta on kirjoitettu paljon. Joskus sitä toki itsekin miettii minkä ihmeen takia sitä taas tulee käytettyä useamman kuukauden palkan siihen, että pääsee ulkomaille harjoittamaan kurjuutta myöhästelevien junien, yli-innokkaiden kauppiaiden ja eksootisten tautien pariin. Yhden vastauksen olen kuitenkin keksinyt ja uskoisin sen totuutena pätevän: matkailuun jää koukkuun. Matkustamalla pääsee kokemaan ja näkemään asioita paljon konkreettisemmin ja omakohtaisemmin kuin esim. television välityksellä on mahdollista. Ehkä matkailu myös auttaa ymmärtämään paremmin erilaisia kulttuureita ja ihmisiä ja osaltaan myös jatkuvasti kansainvälistyvää maailmaa.

Yhtä lailla ikimuistoinen kokemus voi olla nähdä rikkiammuttu kerrostalo keskellä Mostaria Bosniassa...

...tai ränsistynyt sivukatu jossain päin Sofiaa

..tai haustausmaa Transylvaniassa.

Tai tajuta kuinka valtava Auschwitz oikeasti olikaan

Tai ymmärtää, että vielä nykyäänkin kirkon rakentaminen voi kestää yli 100 vuotta...

Tai päästä kokin suosioon Marrakechissa Dmaa el Fnalla

Tai kuvitella miltä Hemmingwaysta on tuntunut ensimmäistä härkätaisteluaan seuratessaan

Tai nähdä "mursut" ottamassa aurinkoa Pietari-Paavalin linnoituksen muurien suojissa

Tai ihailla sitä kuubalaisten keksiliäisyyttä, jota tarvitaan pitämään ennen vuotta -59 hankitut jenkkiautot edelleenkin toimintakykyisinä maassa, jossa on pulaa lähes kaikesta.

Tai nähdä omin silmin kuinka vihreää Irlannissa oikeasti onkaan

Tai nähdä millainen kahtiajako (London)Derryssä edelleenkin vallitsee

Tai patikoida Walesin vuoristossa ja ihailla uskomattomia maisemia

Tai nähdä 5000 vuotta vanha kivikasa keskellä maaseutua

Tai kokea öinen Tokio

Tai osallistua pyhään shintolaiseen rituaaliin

Tai nähdä millaista tuohoa ydinaseilla voidaan saada aikaan

Tai kokea rapistuneen suurvallan hillitty charmi

Tai löytää uskomattoman kirkasvetisen järven keskeltä erämaata