Montevideo

Lauttamatka oli yllattavan tylsa. Lautta muistutti ihan lentokoneen matkustamoa ja ulos ei paassyt. Rio Plata oli melko levea ja toiselta rannalta ei nahnyt toiselle. Vesi oli aivan ruskeaa. Siita tuskin voidaan kuitenkaan syyttaa ainoastaan suomalaista tehdasta Uruguayssa... Lautta vei meidat ainoastaan Colonia-nimiseen kaupunkiin, josta matka jatkui viela pari tuntia bussilla Montevideoon.

Perilla meita odotti pakahduttava helle. Koska meilla ei ollut paikallista rahaa, emmeka onnistuneet nopealla etsinnalla loytamaan bussiasemalta automaattia, paatimme nostaa rinkat selkaan ja lahtea talsimaan kohti keskustaa. Matkaan meni lopulta tunti, mutta onneksi loysimme matkalta myos toimivan pankkiautomaatin ja saimme rahavarojamme taydennettya Uruguayn pesoilla.

Hostelli loytyi helposti ja paasimme jalleen 6 hengen dormiin. Yo maksoi noin 15 e ja sisalsi aamupalan, joka tosin oli aika olematon: patonkia ja kahvia seka jotain hedelmaa, jonka luulen olevan papaija. Paikka oli kuitenkin paljon rauhallisempi kuin Buenos Airesin hostelli, jossa musiikki soi koko yon ja vaikeutti nukkumista. Viime yona nukkumista tosin vaikeutti kova ukkonen ja sade, joiden vuoksi herasin kesken todella oudon unen: olin Hjallis Harkimon kanssa vuorikiipeilemassa Alpeilla ja laskeuduimme alas vuorelta jotain todella vaikeaa reittia, joka loppui niin, etta jouduimme laskeutua johonkin suureen puuhun. Puusta laskeuduimme sitten viela pyykinkuivaustelineen paalle, koska puussa ei ollut oksia kovinkaan alhaalla. Kun paasimme pois pyykinkuivaustelineen paalta tuli paikalle poliisi, joka paatti antaa meille 60 euron sakon laittomasta pyykkitelineella kiipeilysta. Yritin protestoida, etta emme me telineella kiipeilleet vaan ainoastaan laskeuduimme alas. Tasta poliisi ei kuitenkaan leppynyt vaan antoi viela 5 euron lisasakon laittomasta pyykinkuivaustelineelta laskeutumisesta. Ihme uni...

Montevideo nayttaa huomattavasti enemman etela-amerikkalaiselta kaupungilta kuin Buenos Aires. Vanha kaupunki on meren ja joen ymparoima ja vetta nakyy siis kahdessa suunnassa. Montevideolaiset eivat ole yhta olevinaan kuin etelaiset naapurinsa ja koko kaupungissa on jotenkin rennonpi tunnelma. Hintataso on suurinpiirtein samaa kuin Buenos Airesissa. Myos ruoka on hyvin pitkalti samanlaista ja aukioloajat samantyyppiset. Ravintolat aukeavat vasta joskus kahdeksan jalkeen illalla. Uruguaissa ei kuitenkaan ole ihan samanlaista macho-kulttuuria kuin muualla Latinalaisessa Amerikassa ja vaikka paikalliset ovatkin ilmeisesti kovia juomaan ovat baaritappelut harvinaisia. Matea (eraanlaista teeta) taalla myos kuluu huomattavia maaria ja kadulla nakee todella usein ihmisia kantamassa mate-kuppia ja termospulloa mukanaan.

Osa vanhan kaupungin rakennuksista on melko ransistyneita ja naimme myos pari taysin hylattya isoa kerrostaloa lahella rantaa. Melko outoa, etta paakaupungissa on todella lahella keskustaa annettu talojen menna niin huonoon kuntoon, ettei niissa asuta. Muuten kaupunki nayttaa paikoitellen silta, milta voisin kuvitella esim. USAn kaupunkien nayttaneen joskus 80-luvun alussa. Aivan keskustassa on toki myos massiivisia hallintorakennuksia ja peililasilla pinnoitettuja pilvenpiirtajia.

Paikallinen olut on huomattavasti parempaa kuin Buenos Airesissa ja suosituimmat merkit taalla nayttavat olevan Pilsen ja Patricia. joisa ensinmainittu on parempaa. Olutta taalla ostetaan useimmiten litran pulloissa, josta sitten kaadetaan myos kaverille. Litra maksaa noin kolmisen euroa baarissa.

Meilla on suunnitelmana jattaa Montevideo taakse jo huomenna ja suunnata kohti Punta del Diabloa, joka on pieni kalastajakyla meren rannalla noin 4,5 tunnin bussimatkan paassa. Paikasta loytyy hyvin niukasti infoa opaskirjoista, mutta ilmeisesti kyseessa on muutaman sadan ihmisen kalastajakyla, joka on taydellinen vastakohta Punta del Esten turistirysille, jonne argentiinalaiset loma-aikanaan suuntaavat. Tarkoitus olisi viettaa ainakin pari-kolme paivaa meren rannalla rentoutuen ja palata sitten Montevideoon, josta matkan on tarkoitus jatkua takaisin Argentiinaan mahdollisesti Che Guevaran synnyinkaupunkiin Rosarioon.