Montevideosta Punta del Diabloon ja takaisin

Olemme jalleen Montevideossa. Talla kertaa Tres Cruzes-bussiasemalle, jossa 7 tunnin odotuksesta on viela noin 3 tuntia jaljella. Onneksi taalla paasee kayttamaan nettia ja rinkatkin sai jattaa sailytykseen halvalla. Pari tuntia meni nopeasti puistossa kirjaa lukiessa. Bussimme kohti Argentiinaa ja Rosariota lahtee klo 18.00 illalla ja on perilla jo noin klo. 3 aikaan aamuyolla. Ei mikaan taydellinen aika saapua suurkaupunkiin Argentiinassa, mutta olemme jo varanneet hostellin tuoksi yoksi ja tarkoitus on ajaa taksilla suoraan hostellille. Onneksi tuli saastettya jonkin verran Argentiinan pesoja...

Punta del Diablo ei enaa ollut aivan niin pieni ja hiljainen kalastajakyla kuin Lonely Planet antoi ymmartaa. Paikasta on selvasti kehittymassa isompi rantalomakohde ja alkuperaisen kalastajakylan lisaksi paikkaan on kohonnut useita identtisia loma-asuntoja. Me jouduimme harhailla jonkin aikaa ympariinsa, kunnes loysimme kohtuuhintaisen majapaikan, jossa oli tilaa. Majoituimme kaksikerroksiseen huoneistoon, josta oli nakoala merelle. Lisaksi huoneistossa oli hyvin antiikkinen jaakaappi ja kaasuliesi. Naapurissa majaili pari austaalialaista, joiden kanssa tulikin sitten istuttua iltaa pariinkin otteeseen. Vuokraa jouduimme maksaa paikasta 40 USD yolta. Muuten Punta del Diablossa ei paljoa rahaa sitten kulunutkaan kun ruuat pystyi paa-asiassa tekemaan itse ja baarissakin tuli kaytya vain ensimmaisena iltana.

Aallot olivat hurjat ja uimisesta sanan perinteisessa merkityksessa ei tullut mitaan. Paikka naytti olevan surffaajien suosiossa ja toinen aussinaapureistammekin kavi yhtena paivana surffaamassa. Oli toki eksoottinen kokemus kayda uimassa yli metrin korkeassa aallokossa. Aina valilla jokin iso aalta paiskasi uimarin rantahiekalle saakka. Paljoa muuta tekemista paikassa ei sitten ollutkaan. Illat tuli vietettya kuistilla istuen ja olutta austraalilaisten kanssa maistellen. Ensimmaisena iltana naapurimme tosin grillasivat. Uruguaylaiset selvasti nauttivat yli kaiken mate-teen juomisesta ja grillaamisesta. Kaupassa jokainen osti vahintaankin kilon lihaa ja pari litran pulloa olutta. Paikallinen grilli koostuu tulipesasta, jossa ensin poltetaan puut niin, etta ne hiillostuvat ja putoavat grillin pohjalle, josta hiilet sitten siirretaan matalalla olevan ritilan alle. Katevaa.

Uruguayssa kierratetaan lasipullot ja vakiokauppamme myyja jaksoi jatkuvasti valistaa minua siita, miten olutpulloista saa tosiaan 10 pesoa (eli noin 30 senttia) panttia kun ne palauttaa kauppaan. Ensimmaisena paivana joku englantia puhunut loytyi talle keskustelulle tulkiksi, mutta seuraavana paivana myyja yritti tiedustella minulta espanjaksi missa ihmeessa tyhjat pullot ovat. Yritin palikkaespanjallani selittaa, etta ne jaivat nyt asunnolle. Myyja ei tata kuitenkaan hyvaksynyt vaan yritti kovasti valistaa miten niista tosiaan saa sen pantin. Onneksi kolmantena paivana kaupassa oli eri myyja toissa (tosin sina paivana palautimme pullot). Espanjaa olen nyt saanut puhua myos puhelimessa. Eilen kaikki Montevideon hotellit ja hostellit, joiden respassa puhuttiin englantia olivat taynna ja sain puhelimessa meluisalla bussiasemalla sopia majoituksen espanjaksi. Kauan siina kesti, mutta lopulta tulin ymmarretyksi ja ymmarsin mita langan toisessakin paassa haluttiin.

Kaikenkaikkiin Punta del Diablo vaikutti mukavan rauhalliselta rantapaikalta, jonne hieman vaihtoehtoisempi porukka hakeutuu. Punta del Este on oikeampi paikka niille, jotka haluavat joko viettaa perhelomaa rannalla tai jotka etsivat trendikkaita yokerhoja. Punta del Diablon leppoisuuteenkin meinasi tosin ajoittain menna hermot kun hotdogin tekemiseen upposi puoli tuntia. Rannalla oli kuitenkin riittavasti tilaa jopa suomalaisen makuun (aivan vieri vieressa auringon ottaminen ei oikein innosta) ja hintataso oli halpa. Kalaruoka oli myos hyvaa kun sita kerran kokeilimme. Iltaisin keskustassa vaikutti myos olevan hyva meno ja Brasilian laheisyys kuului mm. siina, etta paikalliset kokoontuivat rannalle hakkaamaan eksoottisia rytmeja monenkokoisista rummuistaan. Myos Montevideo on ollut mukavan leppoisa ja rauhallinen kaupunki ja kaikenkaikkiaan Uruguay vaikuttaa melko rennolta, turvalliselta ja helpolta matkustusmaalta. Seuraavaksi kuitenkin Argentiinaa ja Che Guevaran synnyinkaupunkia kohti.
Adios Uruguay!