Tanaan jatamme Buenos Airesin taakse ja suuntaamme ensin lautalla ja sitten bussilla kohti Uruguayn paakaupunkia Montevideota. On siis tullut aikaa tehda yhteenveto kaupungista:
Useampaankin otteeseen olen unohtanut olevani lahes maapallon toisella puolella. Ainakin keskustan alue nayttaa ihan silta kuin oltaisiin Espanjassa. Ihmiset satsaavat taalla ulkonakoon ja pukeutumiseen. Puolet vastaantulijoista nayttavat joltain julkkiksilta isoine aurinkolaseineen ja loppuunasti mietittyine asukokonaisuuksineen. Converset nayttavat taalla myos nauttivan suurta suosiota.
Buenos Airesin asukkaat eli portenot ovat lisaksi hyvin tietoisia itsestaan ja omasta paremmuudestaan muihin etela-amerikkalaisiin verrattuna. Argentiina ei toki kuulu mihinkaan kolmannen maailman valtiohin vaan on osa Eurooppaa tai niin taalla ainakin tunnutaan ajattelevan. Eilen ravintolassa istuessa tuli mieleen kysya osaako tarjoilijamme lainkaan hymyilla. Toisaalta olemme kylla saaneet myos ystavallista palvelua eli aika pitkalti se paikasta riippuu.
Julkinen liikenne taalla on selkeaa ja helppoa kayttaa. Metrot kulkevat melko kattavasti ja maksavat 1,1 Argentiinan pesoa eli jotain 25 senttia/matka. Bussit ovat aavistuksen kalliimpia ja maksavat 1,2 pesoa/matka. Busseissa lukee selvasti mita reittia ne ajavat ja olinkin hammastynyt kuinka helppo niitakin on kayttaa. Bussit ovat lisaksi melko uusia ja hyvakuntoisia, mutta metrossa on edelleen kaytossa myos vanhempia puisia vaunuja, joiden seinat tuntuvat kallistuvan joka mutkassa.
Saa on taalla ollut paa-asiassa aurinkoinen ja lammin. Otsonikerros vaan taitaa taalla olla viela Suomeakin ohuempi ja poltinkin niskani jo tassa yhtena paivana. Olisi pitanyt laittaa sita aurinkorasvaa, vaikka en yleensa palakaan ellen ota aurinko ilman paitaa. Loppuun viela ohje ulkomaille matkaaville: alkaa missaan ikina ostako puhelinkorttia, jolla voi soittaa julkisista puhelimista. Olen sellaisen ostanut jo useammassakin maassa ja missaan en ikina ole sita saanut toimimaan. Taalla homman pitaisi toimia niin, etta ensin nappaillaan puhelimeen joku numero, jonne soitettua pitaa syottaa tajuttoman pitka koodi, joka loytyy puhelinkortista sellaisen assa-arpa raaputuspinnan alta. Sitten nappaillaan se numero, minne halutaan soittaa. En kuitenkaan ole onnistunut kuin kerran soittamaan sinne, minne halusin. Eilen oli tosin ilmeisesti jokin "vain hatapuhelut"-paiva tai jotain. Mihinkaan ei kuitenkaan voinut soittaa ja ihmiset katsoivat kummissaan kun yritin puhelinta kayttaa. Muutenkin koko kaupunki tuntui olevan suurinta osaa ravintoloista ja kioskeista myoten kiinni sunnuntaina.
Seuraavaksi kuitenkin kohti lauttaterminaalia ja Rio de la Plataa. Jos kaikki menee odotusten mukaan olemme illalla Montevideossa, jossa olisi tarkoitus viettaa pari yota ja suunnata sitten kohti rannikkoa ja Punta del Diabloa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Yritin äsken jättää pitkän kommentit, mutta se ei näköjään onnistunut.
Kuitenkin, käytin Guadeloupella säännöllisesti puhelinkortteja julkisissa puhelimissa ja ihan hyvin ne toimivat!
Äskeisen kommentin jätti tosiaan Petra, kuten varmaan moni arvasi.
Aika samanlainen systeemi taisi olla Guadeloupen puhelinkorteissa.
Puhelinkortin sijaan ongelmana olivat joskus muut ihmiset, jotka tulivat valittamaan liian pitkistä puheluista. Koppeja oli paljon joka puolella, joten ihan hyvin olisi voinut siirtyä muualle, jos odottelu ärsytti. Kerran jotkut koulupojat tulivat härnäämään, kun puhuin suomea ja sulkivat lopulta jopa luurin! Oli muuten eduksi, että puhui suomea: kukaan ei voinut salakuunnella puhelujani.
Itse en tosiaan ole saanut missaan noita puhelinkortteja toimimaan. Tosin Marokossa ongelma taisi olla se, etta puhelinnumerot olivat jotenkin muuttuneet. Jossain kylla vastattiin, mutta puhuttiin vain arabiaa.
Ja osaan kylla katsoa ne maa- & kaupunki & muut koodit. Mutta taalla Uruguayssa nakojaan kannykkakin toimii vaihteeksi...
Lähetä kommentti