10.2.2009

Rosario, Argentiina

Bussimatka meni mukavasti. Bussi oli moderni, penkeissa riittavasti tilaa, selkanojan sai mukavasti alas ja matkan aikana oli jopa viski- ja ruokatarjoilu. Aika luksusta. Perilla Rosariossa tosin oltiin noin 2 tuntia myohemmin kuin piti ja saavuimme kaupunkiin noin puoli viidelta aamulla. Otimme taksin hostellille, josta meille oli huone varattuna. Hostellin henkilokunta on todella mukavaa ja avuliasta ja check ininkin saimme tehda vasta aamulla. Lisaksi saimme viela kahvia ja "puolikuita" (medialunas espanjaksi, croisanteiksi niita meilla pain kutsutaan) vaikka myohastyimmekin aamupalalta.

Rosario on ilmeisesti kuin Buenos Aires pienemmassa koossa. Rakennukset ovat tosin huonommassa kunnossa kuin BA:n keskustassa ja muutenkin kaikki kylteista ja autoista lahtien nayttaa kuluneemmalta. Kaupunki on kuitenkin sen verran pieni, etta taalla voi liikkua kavelleen ja hyvia baareja ja ravintoloita tuntuu taaltakin loytyvan. Kaupunki sijaitsee maitokahvinvarisen joen rannalla (jonka nimea en nyt muista, mutta joka on sama, joka laskee mereen Buenos Airesin tienoilla). Joen rannalla on myos valtava muistomerkki, joka on pystytetty itsenaistymisen muistoksi. Kavimme myos katsomassa Che Guevaran synnyintaloa, joka ei poikennut muista kadun varren taloista kuin siina, etta sen edessa oli pieni kyltti, jossa asiasta mainittiin.

Eilinen oli todella kuuma paiva ja lampoa taisi olla noin +34 C. Vaikka sisamaassa ollaankin niin taaltakin loytyi ranta. Otimme lautan saarelle, joka sijaitsee keskella jokea. Vaikka ruskea vesi ei juuri uimaan houkutellutkaan oli helle niin pakahduttava, etta vedessa oli pakko kavaista. Rannalta bongasimme myos jo Montevideossa nakemamme pariskunnan, jonka naispuolinen jasen oli suomalainen ja miespuolinen australialainen. Kavimme illalla pariskunnan kanssa parilla oluella ja syomassa mitapa muutakaan kuin pihvia. Pihvikiintioni alkaa totisesti olla jo taynna. Australialainen oli ilmiomainen tutustumaan uusiin ihmisiin ja ravintolastakin saimme ystaviksemme kolme keski-ikaista argentiinalaista miesta. Yksi antoi minulle kayntikorttinsakin ja nyt minulla on tassa maassa seka tuttu hammaslaakari, etta lakimies. Argentiinalaiset eivat myoskaan nayttaneet pahemmin smalltalkkia harrastavan vaan keskustelussa mentiin suoraan asiaan ja maan hallitus sai kuulla kunniansa.

Kavimme eilen myos hakemassa bussiliput Mendozaan. Aivan halpa matkasta ei tullut, silla saimme maksaa lipuista 170 argentiinan pesoa eli melkein 40 euroa/hlo. Takaisin bussiasemalta tulimme bussilla ja valitsimme tietysti hitaimman vaihtoehdon, joka kierteli lapi kaikki lahiot ennenkuin paasimme keskustaan. Hieman alkoi jo mietityttamaan, etta miten ihmeessa taalta paastaan pois jos paatepysakki sijaitsee jossain keskella ei mitaan.

Viela loppuun australaisen kertomus siita, miten taalla voi tulla huijatuksi. Baari-illan jalkeen pariskunta oli ottanut taksin ja kun maksun hetki koitti ei ensin tarjottu 100 peson (n. 22 e) seteli kelvannutkaan, koska se oli muka hieman rikki. Seuraava seteli taas oli taksikuskin mielesta vaarennos. Kolmannella yrittamalla seteli kelpasi. Seuraavana paivana seteleita tarkemmin tutkiessa kaikki vaihtorahat seka kaksi ensin tarjottua 100 peson setelia osottautuivat vaarennoksiksi. Taksikuski oli vaihtanut setelit vaarennettyihin ja kaarinyt melko hyvat voitot tekemisistaan. Argentiinassa matkaavien suositellaankin muistavan seuraavaksi kaytettavaksi suunnitellusta 100 peson setelista sarjanumeron 2 viimeista numeroa juuri tuota varten. Talloin voi tarkastaa onko vaarennokseksi vaitetty maksuvaline sama seteli jota oli tarjoamassa.

1 kommentti:

O-matic kirjoitti...

Aika hyvä kikka oli kuskilla:) ..ja kavin värisessä vedessä uiminen on kai sinällään kokemus, vaikka ei välttämättä ois ihan mun juttu :D
Tässä kevään mittaan on muuten tulossa kaksi Che-elokuvaa, Toro pääosassa..