Viinin valtakunta osa 2

Nyt on tullut vierailtua useammallakin argentiinalaisella viinitilalla. Viiniretkemme starttasi kymmenlta aamulla ja ajoimme pikkubussilla noin 15 km matkan paikkaan nimelta Maipu, jossa sijaitsee useampikin viinitila. Saimme aivan surkeat pyorat, joissa vaihteet toimivat miten sattuu ja penkin saatovara oli vahintaankin puutteellinen. Vanteetkin olivat sopivasti vahan vinossa. Sitten vaan kartta kateen ja kiertelemaan ympariston viinitiloja.

Ensimmainen etappi oli viinimuseo, jossa selvisi miten viinia valmistettiin 1500-luvulla, 1800-luvulla ja nykypaivana. Maistiaisiakin toki saatiin. Seuraavana oli vuorossa jonkinlainen likoori ja suklaatila, jossa olisi valmistettu myos absinttia. Tata jaloa juomaa en kuitenkaan uskaltanut viela ennen puoltapaivaa alkaa maistelemaan. Seuraavana oli vuorossa useamman kilometrin paassa sijaitseva moderni viinitila, jossa viinit kypsytettiin ilmeisesti lasilla vuorailluissa betoniastioissa (mikali ymmarsin oikein). Taman jalkeen matka jatkui paahtavassa helteessa viela perinteisemmalla 1800-luvulla perustetulle viinitilalle, jossa viini edelleen kypsytettiin tammitynnyreissa. Ilmeisesti jokaista tynnyria kaytetaan vain 3 kertaa ja sen jalkeen tynnyreille keksitaan muuta kayttoa. Opas kehuskeli paikan viinien olevan niin hyvia, etta eraskin viini oli voittanut jo 2 paapalkioa viinikilpailuissa, vaikka ei ollut viela edes kunnolla valmista. Hieman alkoi ihmetyttaa miksi kukaan osallistuisi viinikilpailuun keskeneraisella viinilla, mutta enpa toisaalta voi vaittaa olevani mikaan viiniasiantuntija.

Perinnetilan jalkeen kuumuus ja aurinko olivat vieneet mehut siina maarin, etta paatimme palata takaisin lahtopisteeseen. Takaisin Mendozaan kyyti piti jarjestaa itse ja paatimme ottaa bussin, joka maksoi yli 15 kertaa vahemman kuin retken jarjestaneen firman kyyti olisi maksanut. Ongelma vaan oli, etta bussi piti maksaa kolikoilla (Bussikuski ei myy lippuja vaan busseissa on kolikkoautomaatti seka toinen automaatti, johon voi maksaa ns. magneettikortilla. Magneettikortteja ei Maipusta saanut). Argentiinassa kolikot ovat todella harvinaisia, silla suurin kolikko on arvoltaan vain noin 20 senttia. Hinnat on yleensa pyoristetty niin, etta vain setelirahaa on kaytossa (pienin seteli on 2 peson oli noin 50 sentin seteli). Harhailimme ympari kylaa ja yritimme parhaamme mukaan ostaa limsaa ja mehujaata niin, etta vaihtorahaa oli pakko antaa takaisin mahdollisimman paljon kolikoina. Masentavinta oli se, etta jos paikassa ei ollut riittavasti kolikoita loput vaihtorahat sai takaisin karkkeina. Kolmannen kioskin jalkeen kolikoita oli tarpeeksi kahteen bussimatkaan ja paasimme vihdoin takaisin Mendozaan.

Keskiviikkona kavin tutustumassa paikalliseen yokerhoon saksalaisen reissaajan kanssa. Yokerho muistutti jossain maarin Kuuban vastaavia ja myos Cuba Libren koostumus oli hyvinkin samantapainen kuin Kuubassa: kokista oli vain variksi ja loput rommia. Muistan jutelleeni yokerhossa paljonkin ihmisten kanssa ja saksalainenkin kertoi seuraavana paivana minun olleen jatkuvasti juttelemassa jonkun kanssa. Mielenkiintoiseksi asian tekee vain se, etta jo hostellilta lahtiessani oli englannistani ollut kuulemma hieman vaikeaa saada selvaa ja espanjaa en osaa niin paljoa, etta voisin kovinkaan monimutkaisia keskusteluja kayda. Jotain kielta olen kuitenkin ilmeisesti puhunut ja mukava ilta tuli vietettya, vaikka loppuillan muistikuvat hieman hamaran peitossa ovatkin. Sen kuitenkin muistan, etta onnistuin lopulta loytaa saksalaisen ystavani ja hostellilla emme meinanneet saada ovea millaan auki. Ilmeisesti meilla oli tarkoitus viela juoda yhdet oluet illan paatteeksi, mutta olin havinnyt nukkumaan ja nukuinkin sitten seuraavaan iltapaivaan saakka.

Huomenna olisi tarkoitus lahtea sitten Chilea kohti Andien yli. Paatimme muuttaa suunnitelmiamme sen verran, etta menemme ensin Valparaisoon ainakin kolmeksi yoksi. Valparaison lahella pitaisi olla myos rantoja ja paasen ehka uimaan Tyynessa valtameressa, mikali flunssani vaan hieman hellittaa. Kuumetta ei onneksi ole, mutta yskaa on jonkin verran. Saapa nahda kohtaammeko saksalaisen (jonka nimea en nyt enaa muista. En ikina muista kenenkaan nimia) uudelleen. Hauska tyyppi ja lisaksi osasi grillata todella hyvaa lihaa. Saapa vaan nahda miten aiomme miehen loytaa, koska rahan saastamiseksi ystavamme suunnitteli telttailevansa jossakin ilmaiseksi.