Aamulla heratyskello soi 5.10. Puoli kuusi lahdimme kohti Agnkor Watin raunioaluetta. Sovimme eilen riksakuskin hakemaan meidat niin, etta ehdimme nahda paikan auringon noustessa. Sisaanpaasy maksoi 20 dollaria ja paasylippua varten meista otettiin jopa kuvat digikameralla. Sanat eivat tee oikeutta paikalle, mutta Agkor Watin kolme tornia nayttivat juuri silta auringon noustessa kuin olinkin kuvitellut. Raunioalue on todella suuri ja pelkastaan Angkor Watin katselemiseen olisi voinut kayttaa tuntikausia.
Kavimme katsomassa viela lukuisia muita raunioita, joista osa oli edelleen viidakon peittamia. Uskomatonta miten viidakko valloittaa takaisin sen mita ihminen on joskus raivannut. Valtavat puut kasvoivat temppeleiden paalla ja juuret olivat tunkeutuneet joka paikkaan rikkoen seinat ja muurit. Aina kun pysahdyimme lauma lapsia tuli kaupittelemaan kaikenlaista vedesta rannekoruihin ja maalauksiin. Lampotila oli aamulla melko siedettava, mutta jo kymmenelta paahtava aurinko alkoi uuvuttaa ja paita kastui lapimaraksi hiesta.
Loppupaivan kaytimme kavellen ympari Siem Reapia. Suurin osa ravintoloista ja baareista tuntuu keskittyvan hyvin pienelle alueelle vanhaan ranskalaisten rakentamaan kaupunginosaan. Paikka eroaa siina mielessa melko radikaalisti Thaimaasta, etta huumeita kaupitellaan hyvinkin julkisesti lahes joka nurkassa. Kuten suurimmassa osassa muutakin maailmaa kaikki huumausaineet ovat taallakin laittomia, vaikka kannabista taalla onkin ilmeisesti perinteisesti kaytetty mausteena esimerkiksi pizzaan ja kaikki pizzeriat onkin nimetty tyyliin "onnen mauste".
Aikainen aamuheratys alkaa jo painaa ja seuraavaksi onkin aika asettua yopuulle ilmastoituun hotellihuoneeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti