Paluumietteita

Tama on viimeinen iltani Bangkokissa (ainakin vahaan aikaan), mikali Finnair huomenna lentaa odotetusti. Reissu alkaa olla takana ja reissaajat ovat edelleen valeissa keskenaan ja suurin osa tavaroistakin on tallessa (Juhanin sandaalit on varmuudella laskettava menetyiksi, mutta elattelen viela pienta toivoa linkkuveitseni suhteen). Suurimmilta vastoinkaymisiltakin on valtytty. Paljon on nahty ja koettua. Paalimmaisena on tunne siita, etta reissu on ollut onnistunut ja ehdimme nahda kaiken mita halusimmekin ja paljon muutakin.

Vietnam yllatti positiivisesti. Ihmiset olivat ystavallisia, vaikka eivat kovin hyvin englantia osanneetkaan. Majapaikoista meille jarjestettiin usein taksi edulliseen hintaan ja taksi myos odotti meita sovitussa paikassa sovittuun aikaan. Muutenkin vietnamilaiset tuntuivat olevan yllattavan tasmallisia ja sehan suomalaisille sopi. Maa oli todella edullinen. Toisaalta tuli myos todettua, etta Vietnamin kommunismi taitaa nykyaan koskea vain sita, etta sananvapautta rajoitetaan, joskaan ei niin paljoa kuin olin kuvitellut, internetiin paasimme helposti ja halvalla ja en havainnut kuin kertaalleen, etta jotain sivuja oli hieman sensuroitu. Maasta sai helposti myos ulkomaalaisia sanomalehtia. Minkaanlaista yleista sosiaaliturvaa maassa ei kasittaakseni ole, silla terveydenhuoltovakuutuksia kaupiteltiin kadunkulmissa ja lehdissa ja kasittaakseni ainakaan yliopistokoulutus ei ole ilmaista. Maaseudulla ihmiset ovat todella koyhia. Reissussa tapaamamme slovakialainen kommentoikin asiaa niin, etta hanen mielestaan maa eroaa hyvin radikaalisti siita millainen Slovakia oli viela 80-luvulla: kaikilla oli tyo ja varaa yhteen Ita-Blokissa valmistettuun autoon seka ruokaan, mutta ei sitten mihinkaan muuhun. Maassa ei ollut erityisen koyhia eika erityisen rikkaita. Vietnamissa oli aivan selkeasti molempia ja koyhia oli kylla selvasti enemman.

Toisaalta Kambotzaan verrattuna Vietnam oli hyvinkin siisti (saattoi tosin johtua osittain Tetista) ja asiat tuntuivat toimivan paremmin. Kambotzassa korruptio oli niin silmiinpistavaa ettei sita voinut mitenkaan olla huomaamatta. Asiat toimivat miten toimivat ja infrastruktuuri tieverkosta lahtien oli huomattavan paljon huonommin kehittynytta kuin Vietnamissa. Turisteilta pyydettiin myos suhteettoman korkeita hintoja kaikesta ja vaikka maa ilmeisesti onkin ehka Vietnamia hieman halvempi joutui joka asiasta tinkia tuskallisen kauan. Phnom Penh oli kaikenkaikkiaan lahes yhta epamukava kokemus kuin Intian suurkaupungit: hetkeakaan ei saanut missaan kavella rauhassa vaan jatkuvasti joku yritti myyda tai kerjata jotain. Kambotzan tilannetta toki selittaa myos se, etta 35-vuotta sitten maan koko lukutaitoinen vaesto kaytannossa tapettiin ja hankala esim. koululaitosta on tyhjasta pystyyn laittaa.

Thaimaa on hyvin pitkalti sellainen kun ajattelinkin. Ihmiset ovat kohteliaita ja ystavallisia, mutta toisaalta vietnamilaisten hieman pidattaytyvampi kohteliaisuus sopii paremmin suomalaiselle mentaliteetille. Prostituutio on Bangkokissa aivan selvasti esilla ja sita se oli toki myos Phnom Penhissa. Vietnamissakin ongelma on toki sama, mutta siella se tapahtuu ehka hieman enemman salassa ja yokerhossakin saattoi istua poydassa ilman ettei joku ollut jatkuvasti itseaan tyrkyttamassa. Toisaalta Bangkok on moderni suurkaupunki pilvenpiirtajineen ja suurine ostoskeskuksineen. Kavimme tanaan ensimmaista kertaa vanhan kaupungin ulkopuolella ja hyvin yksipuolinen kuva tasta olisi jaanyt, jos olisimme oleskelleet jatkuvasti vain taalla Khao San Roadin liepeilla. Kaupungin kasvaessa asemakaavaa ei tosin olla ihan loppuun asti suunniteltu, silla julkinen liikennekaan ei oikein tanne kulje. Kaupunki jakautuu karkeasti ottaen junaradan lansi- ja itapuoliseen alueeseen. Lansipuolella ovat Khao San Roadin reissaajakeskittymat, tarkeimmat nahtavyydet ja China Town. Itapuolella on ostoskeskuksia, pilvenpiirtajia ja liike-elaman keskuksia. Alueella on myos melko toimiva julkinen liikenne, johon kuuluu metro seka ylailmoissa kulkeva Sky Train.

Seuraavaksi ohjelmassa on ruokailu ja toivon etta loydamme paikan, josta saa ruokaa joka on maustettu juuri sopivan tulisella punaisella currylla. Sen jalkeen alkaakin olla aika asettua yopuulle. Lentomme lahtee huomenna jo 9.25 ja aikataulun mukaan olemme perilla Suomessa klo. 15.15 Suomen aikaa. Edessa on siis pitka paiva.