Kambotzassa on sodittu ahkerasti. 50-60-lukujen vaihteessa maa oli itsenaistynyt Ranskan siirtomaavallasta rauhanomaisesti (toisin kuin esim. naapurimaa Vietnam) ja maassa elettiin toiveikkuuden ja yritteliaisyyden aikakautta. Maata hallitsi kuningas ja hallinto oli korruptoitunuttaa. Kuninkaan tuki Kiinalle ja Pohjois-Vietnamille seka Vietkongille suututti kuitenkin armeijan, joka kaappasi vallan 60-luvun lopulla. Maaseudulla alkoi kytea kapina ja monet maanviljelijat liittyivat mukaan liikkeeseen, joka pian sai nimen Khmer Rouge eli punakhmeerit. Liiketta johti myohemmin Pol Potina tunnettu henkilo, mutta monet maanviljelijat eivat tunteneet johtajansa aarimaolaisia ajatukia vaan useat ajattelivat liittyvansa taisteluun entisen kuninkaan valtaan palauttamisen puolesta.
Vuonna 1975 punakhmeerit saavuttivat voiton ja julistivat valtion Kamputsean demokraattiseksi valtioksi. Aarimaolaiset opit otettiin kayttoon ja koko valtiosta oli maara tehda maatalousyhteiskunta. Kaupunkien lahes koko vaesto, mukaanlukien lapset, vanhukset ja sairaat marrisettiin valtaville tyoleireille, joissa ihmiset joutuivat tehda 12-15-tuntista paivaa pelloilla. Entinen johtava eliitti, tiedemiehet, taiteilijat, vieraita kielia puhuvat ihmiset, munkit ja jopa silmalaseja kayttaaneet ihmiset teloitettiin usein hyvinkin brutaalilla tavalla. Saman kohtalon kokivat kaikki punakhmeerien toimia vastustavat. Perutettiin vankiloita, joista ehka kuuluissammassa vankilassa S-21 oli hengissa enaa 7 vankia kun Vietnamin joukot vapauttivat vankilan vuonna 1979. Alle neljassa vuodessa lahes 2 miljoonaa kambotzalaista eli noin 1/3 vaestosta oli kuollut joko teloituksiin, tauteihin tai pakkotyohon. Vietnamin tankit vyoryivat lahes tyhjaan Phonm Penhiin, joka aiemmin oli ollut miljoonakaupunki.
Vakivaltaisuudet eivat kuitenkaan paattyneet tahan vaan punakhmeerit vetaytyivat rajaseudulle kayden sielta sissisotaa viela 10 vuotta. Lisaksi maassa koettiin nalanhata, silla valtavien ihmismassojen ollessa liikkeella riisi jai lahes taysin kylvamatta. Vuonna 1989 Vietnam murskasi viimeiset punakhmeerien asemat Kambotzassa, mutta sissisota jatkui Thaimaan puolelta sijaitsevista tukikohdista viela nelja vuotta. 1995-1998 kaytiin viela viimeiset taistelut, vaikka Vietnamin armeija vetaytyi maasta 1993. Suurin osa punakhmeerien johtajista Pol Pot mukaanlukien kuoli luonnollisen kuoleman sissien tukikohdissa. Osa johtajista on nyttemmin vangittu, mutta oikeusprosessit etenevat hitaasti ja johtajat ovat iakkaita. Suurinta osaa tullaan tuskin koskaan tuomitsemaan teoistaan.
Pahimmalta sissisodalta valttynyt lantinen Kambotza ei myoskaan selvinnyt ajanjaksosta ehjin nahoin, silla USA pommitti raskaasti Vietnamin lisaksi myos naapurimaita Laosta ja Kambotzaa. On laskettu, etta jokaista vietnamilaista, laoslaista ja kambotzalaista kohti alueelle pudotettiin yli 250 rajahteita, joista osa on edelleen rajahtamattomina maastossa. Myos punakhmeerien kylvamia rajahteita ja miinoja on edelleen maastossa.
Vierailimme tanaan paikallisessa lastensairaalassa, joka on rakennettu ulkomaisilla, paa-asiassa japanilaisilla, ameriikkalaisilla ja ranskalaisilla lahjoituksilla. Paikassa tarjotaan ilmaista hoitoa Kambotzan lapsille, mika onkin tarpeen, silla lapsikuolleisuus maassa on korkeaa. Suurin osa lapsista kuolee hoidettavissa oleviin sairauksiin, kuten keuhkokuumeeseen. Avulle on siis tarvetta.
Huomenna lahdemme venematkalle Battambang-nimiseen kaupunkiin. Kuivaan aikaan matka saattaa kestaa jopa yli 9 tuntia, mutta meille vakuuteltiin etta vedenkorkeus on hyva ja matka kestaa 6 tuntia. Huomenna pitaisi olla luvassa uskomattomia maisemia ja paljon lintuja. Ainakin kaupungin lapi virtaavassa joessa vaikuttaii olevan ihan hyvin vetta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti