Hyvin taalla nayttaa seka Facebook, etta tama blogikin avautuvan. Ulkomisteriolla on siis ainakin osittain virheellista tietoa maan asioista. Voi toki olla etteivat kaikki nettisivut toimi ihan samalla tapaa paikallisten ihmisten kotikoneilla.
Bussimatka oli kerrankin helppo ja miellyttava. Meita tultiin aamulla hakemaan jo 10 min etuajassa ja perille Ho Chi Minhiin saavuimme vain 10 min myohassa, mika tuntui melko uskomattomalta. Kaiken lisaksi bussi jatti meidat aivan keskeisimman matkailualueen reunaan Phan Gnu Lao-kadun varteen. Tet eli Vietnamilaisten uusivuosi oli tana vuonna 13. paiva ja kuten odotettavissa oli moni paikka on sen jaljilta edelleen kiinni. Vietnamilaiset juhlivat uutta vuotta noin viikon. Toisaalta kadut ovat nyt melko rauhallisia kun liikenne on vahaisempaa ja taalla voi kulkea aivan rauhassa ilman, etta jatkuvasti joku tarttuu hihaan myymaan tai kerjaamaan. Katukuvasta huomaa heti, etta olemme kommunistessa valtiossa: Vietnamin keltaisella tahdella punaisella pohjalla varustettuja lippuja on joka kadun kulmassa ja lisaksi mahdollisesti Tetin johdosta nakyvilla on myos sirppi ja vasara-logoja ja propagandakuvia kommunismin autuudesta. Kaikenkaikkiaan kaupunki nayttaa kuitenkin paljon siistimmalta ja jarjestayneemmalta kuin Kambotzan kaupungit.
Rajalla saimme ongelmissa passeihimme leimat, joilla saamme oleskella maassa korkeintaan 14 vrk. Pohjoismaalaiset ovat siita erityisessa asemassa, etta kaytannossa kaikki muut lansimaalaist joutuvat hankkimaan tanne viisumin lyhyttakin oleskelua varten. Viisumia ei saa rajalta ja se on lisaksi melko hintava, joten onneksi Suomen ja Vietnamin suhteen ovat kunnossa. Rajalla jouduimme odottaa kuitenkin hyvan tovin rinkat selassa ja mitaan VIP-jonoa ei taalla Kambotzan tapaan ollut, mika toisaalta kertoo siita ettei korruptiota taalla varmaankaan ole ihan niin paljoa.
Loysimme mukavan pienen majatalon, jossa kahden hengen huone ilmastoinnilla maksaa 18 dollaria yolta. Rakennukset taalla ovat keskieurooppalaiseen ja japanilaiseen tapaan hyvin kapeita, mutta pitkia. Mahdollisesti taallakin on siis jossain vaiheessa verotettu asuntoja niiden julkisivun leveyden perusteella. Huomenna suuntaamma kohti rannikkoa. Kambotzan huonoista kokemuksista huolimatta aiomme jalleen taittaa matkan vesiteitse. Huomenna rentoutumme toivon mukaan Vung Taon hiekkarannoilla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti