27.2.2010

Epilogi

Paluumatka kesti lopulta huomattavasti odotettua kauemman. Olimme tilanneet aamulla taksin odottamaan hotellin eteen klo. 6. Harkitsimme ensin myös minibussin käyttöä, mutta sitten muistimme, että jos bussin lähtöajaksi ilmoitetaan klo. 6 niin se tarkoittaa, että bussi lähtee sen jälkeen keräämään matkustajia eri puolilta. Thaimaalaiseen tapaan taksikaan ei kyllä kuudelta tullut vaan noin 15 yli kuusi.

Matka kentälle meni nopeasti ja kuski kertoi myös, että oikea hinta olisi ollut 200 bathia. Me maksoimme hotellin kauttaa 500 bathia. Tosin matka kentältä keskustaan maksoi myös mittarin mukaan n. 500 bathia, joten mistäpä noita tietää. Teki mieli myös sanoa kuskille, että ehkä hänen ulkonäöllään kyydin voi kahteensataan saada, mutta ei se kahdelta valkoiselta mieheltä kyllä kovin helposti tule onnistumaan.

Kentällä meitä odotti hyvin pitkä jono Finnairin check-iniin sekä tieto, että lento on noin 2 tuntia myöhässä. Finnair kuitenkin tarjosi ystävällisesti meille eväslaatikon odotusajaksi. Jono passintarkastuksiin oli taas hyvin pitkä. Thaimaalaiset tutkailivat passeja kyllä hyvin suurella tarkkuudella. Me tosin pääsimme tällä kertaa paljon lyhemmällä odotuksella kuin maahan saapuessamme. Seuraavaksi saimme sitten jonottaa turvatarkastukseen. Lopulta pääsimme tax-free myymälään tuhlaamaan loput bathimme tuliaisiin ja aamupalaan. Meillä oli kentällä aikaa noin 5 tuntia, mutta loppujen lopuksi emme ehtineet istua odotusaulassa kuin ehkä puolisen tuntia ennen koneeseen pääsyä. Suosittelenkin kaikkia Bangkokin kautta lentäviä varaamaan kentälle paljon aikaa. Jonot voivat olla uskomattoman pitkiä.

Lennon lähtö viivästyi jonkin verran vielä ripulitapauksen vuoksi. Kun lopulta pääsimme lähtemään huomasimme ettei viihdejärjestelmä toiminut. Ilta-Sanomista ei oikein riittänyt viihdettä 10 tunniksi ja lento oli hyvin tylsä. Finnairin ruoka- ja juomatarjoilu oli myös todella hitaan tuntuista verratuna Thai Airwaysiin tai Vietnam Airwaysiin. Jostain syystä sekä minut että Juhani oli laitettu istumaan reunariville jonkun thaimaalaisen naisen viereen ja osa lentoemännistä tuntui selvästi olettavan, että kyseessä on thaimaasta haettu vaimo. Jälkeenpäin asia tuntuu tietysti hieman hassulta, mutta siinä tilanteessa se suoraan sanottuna hieman vitutti.

Suomessa sää oli mukavan lauha ja juna Tampereella sattui lähtemään juuri sopivasti parin minuutin kuluttua. Junassa istuessani ihmettelin sitä miten hiljaista lähes täydessä junanvaunussa voikaan olla. Aasiassa ihmiset ovat selvästi äänekkäämpiä kuin suomalaiset. Lopulta noin 19 tunnin matkustamisen jälkeen olin vihdoinkin kotona Tammelassa. Lunta oli selvästi tullut vieläkin lisää ja eteisessä odotti kasa postia, josta ikävän moni kirjekuori sisälsi laskun. Kaikenkaikkiaan olo oli kuitenkin mahtava. Takana oli hieno reissu ja edessä vielä muutama päivä lepoa.

Ei kommentteja: