19.2.2010

Hai Long, Vietnam

Hieman kiertotieta kayttamalla paasiin vihdoinkin kirjoittamaan blogiin. Vietnamilaiset ilmeisesti sensuroivat nettia niin, etta palvelimen etusivua ei loydy, mutta ainakin tassa tapauksessa yksittaiseen blogiin paasya ei ollut estetty.

Vietnamissa matkustaminen tuntuu olevan helppoa. Takseissa on mittarit, joita myos kaytetaan ja venematka Vung Taoon taittu nopeasti ja kivuttomasti. Vung Tao oli kuitenkin lieva pettymys taysine rantoineen ja valtavine ihmismassoineen. Taksikuskimme neuvoi Hai Longin olevan rauhallisempi ja 400 000 dongin eli 16 euron hintaan paasimmekin tanne. Vietnamissa paasee jo melko helposti miljonaariksi, silla miljoona dongia on vain 40 euroa ja olenkin useampaan otteeseen ollut taalla jopa multimiljonaari. Ikava kylla taalla on miljoonista myos helppo paasta eroon, vaikka maan hintataso toki selvasti Suomea tai jopa Thaimaata alhaisempi onkin.

Hai Longissa ei ole aivan yhta paljoa matkailijoita kuin Vung Taossa, mutta toisaalta taalla on vain yksi pitka ranta, joka on paivisin aivan taynna. Paikka sijaitsee vain noin 200 km paassa Ho Chi Minhista ja monet paremmin toimeentulevat nayttavat tulevan tanne paivamatkalle. Skoottereita ja moottoripyoria on rannassa parkissa pitka rivi. Lansimaisia turisteja taalla emme ole montaa nahneet ja saamme taalla osin jopa turhankin paljon huomiota paikallisilta. Suurin osa aikuisista on hyvin kohteliaita, mutta selan takana ja joskus jopa silmien edessa meita osoitellaan sormilla ja katsellaan hammastyneita. Tanaan rannalla joku vanhempi mies alkoi myos nauraa kovasti minut nahdessaan. Lapset ovat yleensa melko harmittomia "Hello"-huutoineen, mutta osa lapsista kay suomalaisesta nakokulmasta rasittaviksi tunkiessaan jatkusti parinkymmenen sentin paahan. Osa lapsista ei myoskaan voi vastustaa kiusausta koskettaa ihmeellista valkoista miesta ja valilla se tuntuu melko rasittavalta.

Majoituksen loysimme mukavan helposti. Kavimme ensin katsomassa paikkaa nimelta "Military Guest - House", joka nimensa mukaisesti on ilmeisesti armeijan yllapitama hotelli. Palvelu ainakin oli sotilaallisen jaykkaa ja paatimme katsella viela muitakin vaihtoehtoja kun kadulla skootterilla ajellut mies tuli suosittelemaan meille omaa hotelliaan, joka olikin lahella ja siisti. Mies osaa englantia auttavasti ja kertoi meille etta hanella on suomalainen tuttava. Nokia oli myos tuttu merkki. Vietnamilaisiin asuntoihin mennessa kengat tulee jattaa ulos, mutta mies neuvoi meita laittamaan kenkamme rappusten alle ettei niita varasteta. Varoitukset eivat ilmeisesti olleen turhia, silla Juhanilta vietiin rannalla sandaalit. Muuta meilta ei tietaaksemme olekaan havinnyt. Sveitsista tuomani linkkari on tosin mahdollisesti hukassa, mutta varmuus asiaan on saatavissa vain purkamalla koko rinkka.

Eilen illalla kavimme katsomassa paikallista yoelamaa. Parkkipaikalle oli tuotu paljon muovisia ja matalia puutarhakalusteita ja poytiin tarjoiltiin lamminta olutta, joka sitten viilennettiin kaatamalla olut tuoppiin, jossa oli jaapaloja. Toimihan se niinkin. Taustalla soi musiikki, josta tuli hieman mieleeen euroviisubiisit yhdistettyna neuvostohymneihin. Ymparilla punaliput liehuivat. Ilmeisesti kyse oli jostain Tetiin eli vietnamilaiseen uuteen vuoteen liittyvasta tapahtumasta. Tetin vuoksi taallakin on ilmeisesti viela tavallistakin enemman vakea. Olimme aikoneet viettaa taalla 3 yota, mutta muutimme asken suunnitelmia ja lahdemme kohti Ho Chi Minhia jo huomenna. Paikka on muuten ollut ihan ok, mutta ranta on makuumme aivan liian taysi ja rasittava. Etela-Kiinan meressa on sentaan ollut kunnon aallot!

Ei kommentteja: