Tanaan kaikki on tuntunut sujuvan. Aamulla hostellilaskustani oli ilmeisesti jaanyt pois pari sunnuntaina nauttimaani olutta, mutta enpa jaanyt asiaa sen tarkemmin selvittamaan. Hostellista ulos astuessamme tyhja taksi sattui ajamaan juuri sopivasti ohitse ja paasimme vaivattomasti hautausmaan lahella olevalle bussiasemalle, josta bussit Copacabanaan lahtevat. Aluetta pidetaan hieman vaarallisena etenkin taskuvarkaiden osalta ja olimme hyvin tyytyvaisia kun taksista ulos astuessamme meille tultiin valittomasti kauppaamaan lippuja juuri lahdossa olevaan bussiin. Useamman tunnin odottelu tuolla bussiasemalla ei olisi ollut lainkaan mukavaa.
Bussissa edessa olevaan penkkiin sattui kerrankin istumaan henkilo, joka ei vakisin yrittanyt runnoa penkkiaan niin alas kuin mahdollista. Polveni paasivat tanaan helpolla. Kaiken huipuksi bussi sattui hajomaan paikkaan, jossa sattui olemaan takseja ja bussifirma jopa kustansi meille taksin perille saakka. Ennenkuulumatonta tassa maassa! Mielenkiintoinen oli myos vesistonylitys puulautalla. Samoilla kulkuvalineilla bussitkin kuskattiin muutama sata metria levean salmen yli.
Copacabana on pieni ja tahan aikaan vuodesta rauhallisen oloinen paikka. Paakatu on aikamoinen turistirysa ravintoloineen, matkatoimistoineen, matkamuistomyymaloineen jne. Rannasta saa vuokrata polkuveneita ja ostaa olutta kojuista. Majoitus ja ruoka on taallakin halpaa ja soimme asken ravintolassa Trucha Criollaa eli paikallista taimenta alle 5 euron hintaan/hlo. Vielakin halvemmalla selvisimme tosin eilen kiinalaisessa ravintolassa La Pazissa, jossa meidan molempien annoksemme maksoivat yhteensa noin 5 e juomineen. Koin eilen myos uuden makuelamyksen kun hapanimelakanan kastikeena toimi marmeladi. Oli melko eksoottista vetaa friteerattuja kananpaloja hillon kanssa. Tanaankin makuhermoni ovat saaneet kokea uuden elamyksen: kuivatut perunat. Maku toi hieman mieleen lannanhajun ja kokeilu jai suurella todennakoisyydella ainutkertaiseksi.
Myohemmin tanaan tarkoitus oli valloittaa yli 3900 m korkea vuori. Hiukan helpommaksi urakan tekee se, etta huippu sijaitsee vain 100 m ymparistoa korkeammalla. Paikasta pitaisi kuitenkin olla hienot maisemat. Huomenna lahdemme sitten kohti Isla del Solia, jossa inkojen luomismyytin mukaan syntyi ensimmainen inka. Sopiva aloitus inkojen valtakuntaan tutustumiselle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Kaikki on suhteellista. Muuan ylimääräinen päivä Rurressa saa kaiken näyttämään niin sujuvalta;) Mutta ei, hyvinhän tuo oli mennytkin.
Menestyksekästä vuorenvalloitusta vaan ja sen perään inkojen kullan jäljille!
Niinhan se on! Olittekos muuten tekin tuolla Piscon laheisella saarella venereissulla? Muistelisin, etta naytit kuvia jostain sen tapaisesta paikasta...
Lähetä kommentti