Islas Flotantes

Tanaan kavimme katsomassa kelluvat saaret, jotka olivat odotusten mukaisesti melkoisia turistirysia. Oli kuitenkin mielenkiintoista nahda kaislasta rakennetut saaret ja veneet ja kuulla, etta paikalliset kayttivat kaislaa lisaksi myos ravintona ja polttoaineena. Syotava osa sijaitsi ruo´on tyvessa ja ihan kohtuulliselta se maistui. 10 solin eli yli 2 euron hintaan/hlo paasimme myos kaislaveneen kyytiin. Kallista hupia paikalliseen hintatasoon nahden. Opimme myos, etta kaislaveneiden sisaan punotaan tyhjia Coca Cola ja Inka Cola-pulloja kellukkeiksi. Samalla risteilylla oli myos pari suomalaista, jotka olivatkin ensimmaiset kohtaamamme suomalaiset Mendozan jalkeen.

Eilen illalla hankin jalleen uuden elamyksen kun maistoin marsua. Ravintola oli melko hieno ja tarjoilijalla oli puku paalla. Oli jotenkin koomista saada sellaisessa paikassa eteensa friteerattu marsu, jonka kapalat oli koristeltu foliolla. Kesken ruokailutoimituksen marsun paa lensi myos melkein viereiseen poytaan ja siina vaiheessa pokka ei enaa pitanyt vaan repesimme nauramaan. Milta marsu sitten maistui? Kliseisesti on vastattava, etta kanalta. Paljoa siina ei kylla ollut syomista.

Myohemmin illalla vierailimme paikallisten suosimassa baarissa, jossa kaikki tuntuivat juovan teeta, jossa oli sokeria, sitruunaa ja anisviinaa. Juoma tarjoiltiin tuopeista. Yllattavan hyvaa se oli ja lammitti mukavasti viileaa iltaa. Lampotila taalla ei ole kovinkaan korkea ja tanaan ostamani villapaita tuli heti tarpeeseen. Onneksi ei kuitenkaan sada. Melkoisen turistihabituksen olen kylla onnistunut jo hankkimaan: paallani on laamanvillasta tehty varikas villapaita, sen paalla on laamanvillasta tehty takki, joka on koristeltu Nasza-linjoja muistuttavilla lintukuvioilla ja kaulassa on jokin inkojen kuukalanteria muistuttava riipus. Kaiken kruunaa viela korvalapallinen pipo.

Huomenna tarkoitus olisi lahtea kohti Cuscoa ja Machu Picchua.